Kisarapsaa Jyväskylästä!

Jaahas, nyt ehtii viimein istahtaa koneen ääreen kirjoittelemaan, miten siellä Jyväskylässä oikein sujui :) 

Viimeistelyviikko alkoi siis maanantaina pitäen sisällään hiilihydraattitankkausta ja nesteen sekä suolan tarkkaa sääntelyä. Työpäivät menivät ihan mukavasti jatkuvaa palelua ja vessassa ramppaamista lukuunottamatta. Viimeistelyviikollakin toki käytiin aamukävelyillä ja treenaamassa, mutta hieman normaalista tyylistä poiketen. Asentojakin tuli vahdattua peilistä aika ahkeraan tahtiin! Viimeistelyt ajavat lihaksen huomattavasti täydemmäksi, kuin se on normaalisti dietillä, joten on ihan hyvä katsella vielä, miltä ne anatomiset näyttää, kun lihakseen saa pitkästä aikaa jonkinnäköisen pumpin päälle. Tiistaina pääsin ihanan ystäväni Iinan hellään huomaan (jos partaterällä selän sheivaaminen siksi voidaan laskea) :D Iina ajeli siis ihokarvat selästä ja paikoista, joihin ei itse ylety. Toimenpiteen jälkeen sainkin asettua hoitopöydälle pötkölleen ja Iina loihti ihan mielettömän kauniit kisaripset!! Samalla tuli vaihdettua kuulumisia ja parannettua maailmaa. Illalla kotona ajelin  vielä loput ihokarvat ja sain viimein aloittaa kisaloman.

Kuva ei kyllä tee näille kaunokaisille oikeutta, sen verran alkoi jo väsymys painaa :D

Keskiviikkona aamulenkin ja treenin jälkeen sain pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata kohti Tamperetta. Tampereella vuorossa oli prisessahommien aloitus, kun sain kisasapelit kuntoon. Kaisa Kaisan korjaamosta loihti kisakynnet esittelykuntoon ja ihana Anni Laws of L1ghtsista oli viimeistellyt biksut valmiiksi :) Bikineistä tuli vielä upeammat, kuin olin edes odottanut ja olo niissä tuntui todella hyvältä!

Nämä on kyllä turkoosit, vähän tuo valaistus vääristää.

Sitten olikin aika suunnistaa saamaan vielä kisatsempit äidiltä ja saamaan ensimmäinen kerros väriä pintaan. Äiti niitä värejä levitteli onnistuneesti viimevuoden kisoihinkin, joten kaavoihin kangistuneena halusin, että nytkin on yksi kerros äidin levittämänä :D En oikein tiedän onko tämä vain hellyyttävää, vai vähän pakkomielteistä.. No oli miten oli, äidin tyttö <3 Kamat uudelleen kantoon ja illasta ajelin sitten viimein Jyväskylään loppuviikoksi.

Pääsin viettämään siis torstaista asti viimeistelyviikkoa Jyväskylässä "kotona". Tai ainakin melkein, virallisesti muutto on nyt kuun vaihteessa, mutta siitä lisää myöhemmin, koitetaan nyt pysyä kisa-asioissa :D Torstaina oli vuorossa viimeinen viimeistelytreeni ja sen kävin tekemässä jo tutuksi tulleella Gym Ironialla, joka on Jyväskylän saleista ehdoton suosikkini! Oli mukavaa olla kavereiden ympäröimänä ja aamulenkitkin sain tehdä hieman vaihtelevammissa maisemissa.

Perjantai meni juodessa, vessassa ja juodessa lisää. Ravaamista peilin edessä.. Kuivuu, ei kuivu, kuivuu, ei kuivu :D Päivä tuli otettua aika rauhakseen, muutama värikerros lisää ja maestroksi oli valikoitunut tottakai poikaystävä, joka ensikertalaiseksi tekikin oikein upeaa jälkeä kisavärin kanssa :) Oli mahtavaa saada viettää loppuviikko yhdessä, kun toinen osaa sanoa juuri ne oikeat sanat oikeaan aikaan ja tarvittaessa osaa myös rauhoittaa kunnosta panikoivaa kisaajaa! Tosin musta kyllä tuntuu, että poikaystävää jännitti paikoin enemmän, kuin itseäni.. Iltapäivästä oli kilpailijoiden rekisteröinti, jossa katsottiin virallinen pituus ja tarkistettiin, että bikinit sekä kengät ovat sääntöjenmukaiset. Jonoa oli jonkin verran, mutta koko homma oli ohi silti noin tunnissa. Oli kiva nähdä vähän kisahumua, kun itse majoittui hieman sivummassa kisapaikasta. Muutamaa tiimikaveriakin ehti moikkaamaan samalla reissulla ja tässä kohtaa alkoi tulla fiilis, että kisat on oikeasti jo ihan ovella! Illalla ennen nukkumaanmenoa kuului ohjeisiin juoda vielä pieni määrä kuivaa valkoviiniä, joka käytiin nauttimassa oikein ravintolassa, kun siihen tarjoutui sopiva mahdollisuus. Kyllähän sitä huomasi, että lasillinen tuli juotua, vaikka määrä ei päätä huimannutkaan, sen verran tyttö hihitteli kotimatkalla.

Tässä sitä fitnessglamouria ;)

Olihan se ihan hyvää, vaikka en valkkarin ystävä olekaan

Tiedän, että monilla on hankaluuksia nukkua varsinkin kisoja edeltävä yö, mutta onnekseni olen säilyttänyt pikkulapsen unenlahjat ja pään tyynyyniskemisen jälkeen olin unessa muutamassa sekunnissa :D Lauantaiaamuna vielä rauhallinen ulkoilu ja viimeinen värikerros iholle. Tavanomainen kunnon panikointi kuului tietysti asiaan ja mielipide asiasta taisi muuttua keskimäärin kuuden minuutin välein. Kisat olivat vasta iltapäivällä klo 16, joten oli rauhassa aikaa laittaa vielä ne vähäiset ruuat mukaan, mitä kisapäivänä syödään. Ennen yhtätoista olin jo Cumuluksella, jossa majoittui ystäväni ja meidän tiimin mahtava huoltaja Miia Malmi. Miian hotellihuoneessa tapahtui muodonmuutos ylläolevasta toukasta allaolevaksi fitnesskisaajaksi.. Mitäs siitä illuusiosta olikaan sanottu? :D Johanna Pakkanen huolehti tämänvuotisesta lookista ja ajatukset menivät heti yksiin, olin enemmän, kuin tyytyväinen lopulliseen lookiini!

Muutaman mutkan kautta oli aika viimein siirtyä kisapaikalle takatiloihin valmistautumaan h-hetkeen. Tähän asti poissaolollaan loistanut kisajännitys kipristeli vatsanpohjassa, kun ensimmäiset alkoivat siirtymään lavalle ja itse sai alkaa pumppailemaan lihaksia ja huoltajat liimailivat bikineitä ihoon ja levittelivät öljyä. Koko tilanne meni taas ihan hujauksessa ja muistan vain ihailleeni upeita naisia ja fysiikoita takatiloissa ja myönnän välillä ihmetelleeni, kuinka minäkin olen täällä! Kaikki olivat niin upeassa kunnossa ja varsinkin samassa sarjassa kilpaillut Jamie Pakonen sai leuan loksahtamaan, sillä naisella on sitten mahtava fysiikka!

Vielä nopea kuva ennen kisan alkua

Sitten viimein huudettiin alle 158cm sarja odottamaan vuoroaan lavan taakse. Kengät jalkaan, nopea hymy peilille ja menoksi. Omaa vuoroa odoteltaessa perhoset lensivät vatsassa ja se tunne juuri ennen lavavaloihin astumista on upea! Kaikki jännitys ja epäilykset ovat tipotiessään ja askel on höyhenen kevyt. Mieli ja keho ovat täydellisessä balanssissa ja sitä yrittää imeä itseensä jokaisen sekunnin tuosta hetkestä, ennen kuin kaikki on ohi yhtä pian, kuin alkoikin. Koko sarja asetettiin ensin lavan takaosaan lineupiin, jossa teimme ensimmäiset neljäsosakäännökset.

Bodyfitness alle 158cm, minä viides vasemmalta

Seuraavaksi meidät vertailtiin viiden kisaajan ryhmissä numerojärjestyksessä. Kisatilanne kaikessa lyhykäisyydessäänkin tuntuu kyllä urheilusuoritukselta, asennot eivät todellakaan ole niin mukavia, kuin miltä se äkkiseltään (toivottovasti) näyttää.. Alaselässä on oltava jatkuvasti luvattoman kivulias notko ja lihaksien jännittäminen saa koko kehon tärisemään. Lineupissa asento on pidettävä koko ajan yllä, eikä keskittyminen saa herpaantua hetkeksikään. Tuomarit kuitenkin arvioivat jatkuvasti myös lineupissa seisovia kisaajia, ei vain vertailussa olevia. Kun koko poppoo oli käynyt vertailuissa oli edessä tietenkin se kisan jännin hetki. Nyt odotettiin, ketkä kutsutaan ensimmäiseen vertailuun. Tässä kohtaa kilpalijat otetaan vertailuun "paremmuusjärjestyksessä" ja ensimmäiseen vertailuun pääseminen on siis ehdottomasti hyvä merkki finaaliinpääsyn kannalta. Siinä lyhyessä hetkessä, ennen kuin tuomarit alkloivat kutsumaan vertailuun ehti mielessä vilistä ajatuksia laidasta laitaan ja sitä vain toivoi, että oma numero kuulutettaisiin. Olin katsellut näitä naisia jo takatiloissa ja tiesin, kuinka kovassa kunnossa olevia ladyja siellä on vastassa, enkä osannut odottaa mitään etukäteen. Se tunne, kun kuulin oman kilpailijanumeroni oli niin mahtava. Se on sellainen tunne, jonka tuntee jokaisessa solussa, eikä sille tunteelle oikein löydä tarpeeksi kuvaavia sanoja. Kävellessäni vertailualueelle kuulin katsomosta kaikki kannustushuudot ja tutut äänet, hymyä ei tarvinut pitää väkisin yllä ja kylmät väreet vilisivät iholla.

Ensimmäisestä vertailusta

Vertailuryhmiä oli jälleen kolme, kuten ensimmäiselläkin kierroksella, jonka jälkeen meidät astettiin uudelleen lineupriviin. Tuomarit tarvitsivat tässä kohtaa vielä aikaa pisteidenlaskuun, joten meitä pyöritettiin vielä kertaalleen koko porukalla. Sitten, kuten sanoin, homma oli pulkassa yhdessä silmänräpäyksessä! Kiitokset yleisölle ja takakisin takatiloihin odottamaan sijoituksia. Adrenaliini jylläsi kehossa niin, ettei tiennyt miten päin olisi ollut. Sitten iski se jännitys!! Miia tsemppasi mua, että kyllä se SM-paikka sieltä tulee, kun olin kerran ensimmäisessä vertailussa. Mutta minä kun en koskaan usko mitään, ennen kuin se on kirjoissa ja kansissa, joten tärisin ja tutisin ja olin valtavan tunnekuohun vallassa, kunnes toinen mahtava huoltajamme Taina Piikkilä viimein tuli huojentavan uutisen kanssa, kuuden parhaan joukossa oltiin!! Tässä kohtaa olin vain niin onnellinen, tätä lähdettiin hakemaan.. Sm-paikkaa Lahteen ja sen myötä kolmea viikkoa lisää aikaa viilata kuntoa ja esiintymistä. Meinasin jo alkaa pakkaamaan tavaroitani, kunnes hoksasin, että varmaan tarvisi vielä käydä siellä palkintojenjaossa kuulemassa lopullinen sijoitus :D

Finaalikuusikko

Vitospokaalihan sieltä lopulta nousi, tasapistein neljännen kanssa. Sijat 2-5 jaettiin todella pienellä piste-erolla, 2. ja 3. olivat tasoissa 10:ssä pisteessä ja 4. ja 5. tasoissa 13:ssa pisteessä. Todella kovia naisia jäi vielä hakemaan SM-paikkansa Oulusta, joten jännät paikat tulee olemaan Lahdessa ja viime vuoden fiaskosta oppineena tiedän, että sijoitukset saattavat muuttua täysin päälaelleen. Kaasua on siis painettava nämä muutama viikko kisojen välillä ja saatava keskittyminen pidettyä todella tiukasti olennaisessa!

 

Kisan jälkeen olin niin onnellinen, fiilis oli jostain syystä paljon parempi, kuin viime vuonna, vaikka silloin karsinnoista pokkasinkin isoimman pystin. Nyt olin kuitenkin kisasuoritukseen huomattavasti tyytyväisempi ja kuten sanottu, kahta erilaista lineupia ei voi koskaan verrata keskenään.

Muutama kuva piti saada takatiloista pokaalin kanssa, mutta sen jälkeen tuli kiire päästä halaamaan kannustusjoukkoja! Kyllä oli itku herkässä, kun minulle ne kaikkein rakkaimmat ihmiset odottivat aulassa ja sain jakaa hetken heidän kanssaan! Ehdottomasti koko kisareissun ikimuistoisin hetki <3

Kisojen jälkeisestä ajasta sitten seuraavassa postauksessa, siihen asti kovia treenejä kaikille ja loppuun vielä otos musta kahden palkintoni kanssa! ;)

Kiitos! <3