Yhtä hullunmyllyä!

Tämä on viikko on ollut ihan(an) kamala! Kelataanpa vaikka ihan viime viikon loppuun saakka, sillä aikaa istahtaa koneelle ei vain ole yksinkertaisesti ollut.

Kurmeeta junassa.. Ainakin maisemat hemmotteli!

Viime viikonloppu meni 18 tuntisen yövuoron parissa, jonka jälkeen ei poikkeuksellisesti ollutkaan yhtään vapaapäivää, sillä keskiviikkoiltana oli pakattava kamppeet kasaan ja iskettävä itsensä Rovaniemelle menevään yöjunaan., jota varten oli pitänyt noita vapaapäiviä säästellä. Aina sitä yrittää pakata mahdollisimman vähän, mutta näin dietillä tavaraa tahtoo kasaantua pakattavaksi ihan kunnioitettava määrä. On vaakaa ja ruokaa, pussia ja purnukkaa, jauhetta ja pilleriä. Ainiin ja ne treenikamat, useammat.. ja kengät, kahdet. Ja shakeri. Mitähän jäi? Tosiaan ne muistiinpanovälineet ja ulkoiluvaatteet. Maanantai ja tiistai siis kului kymmentuntisten työvuorojen parissa ja maanantaista keskiviikkoon hoisin kaikki viikon treenit yhtä aamulenkkiä lukuunottamatta. Poikkeuksetta siis aamulla sali ja aerobinen, töihin ja vielä toinen sali ja aerobinen illalla. Ei varmaan tarvitse mainita, että olo oli aika kyseenalainen keskiviikkoiltana. Joskin jotain outoa tyydytystä sai puristaa ihan epärealistinen määrä treeniä pieneen aikaan.

Todellisuus jalkatreenin jälkeen           

No mutta, sitten koitti kauan odotettu ensimmäinen lähijakso Rovaniemellä fitness -ja ravintovalmentajakoulutuksessa. 13 tunnin matkustamisen jälkeen olin pelipaikalla Lapin urheiluopisto Santasportissa, eikä väsymyksestä ollut enää tietoakaan. Kirjauduin sisään ja tässä välissä oli reilu tunti aikaa majoittua ja laittaa päivän ruuat valmiiksi, sillä tiedossa oli opetusta klo 10-21. Päivä alkoi tietysti tutkinnon rakenteeseen tutustumisella ja aika pian kävi selväksi, että todellakaan helpolla ei tämä titteli irtoa, vaan tulevan reilun vuoden saa kyllä painaa duunia käytännön ohjauksien parissa ja istuinlihaksien kestävyyttä treenaamalla. Tutkinto pitää sisällään neljä eri osiota ja lopputuloksena on liikunnan ammattitutkinto, fitness -ja ravintovalmentaja sekä personal trainer ja suoritettuna tulee olla myös yliopiston liikuntalääketieteen perusopinnot. Koulutuksesta tulen varmasti kirjoittamaan jatkossa enemmänkin, joten otetaan näin alkuun vain pintaraapaisu.

Ensimmäisenä koulutuspäivänä pääsimme heti tositoimiin ja testaamaan luistelulautaa. Tämä ylitti odotukseni ehdottomasti hauskuudellaan ja tehokkuudellaan. Ensivaikutelma tylsästä edestakaisin luistelusta karisi aika pian, kun kouluttajana toiminut Jaana Kotkansalo laittoi puntteihin vipinää. Oli luistelua, sykkeennostatusta, erilaisia kyykkyjä, vatsa,- selkä,- rinta,- ja käsilihaksien treenausta. Enpä olisi uskonut, että ojentajat saavat moisen treenin LUISTELUlaudalla! Perjantaiaamuna vatsalihakset muistuttivat olemassaolollaan ja sängystä nouseminen tapahtui lähinnä matelijaa muistuttavin liikkein :D Pikaisen suihkun kautta päivä jatkui liikuntalääketieteen opinnoilla, joten auditoriossa vietettiin kynä sauhuten neljästä yhdeksään. Täytyy kyllä antaa erityiskiitos mahtavalle luennoitsijalle Eeva-Kaarina Lampiselle, joka osasi kertoa monimutkaisiakin asioita hyvin ymmärrettävällä ja mukaansatempaavalla tavalla. En muista, koska olisin istunut näin pitkään teoriaopintojen parissa kertaakaan kyllästymättä! Kun päivän päätteeksi pääsi huoneeseen ja sai valmisteltua seuraavan päivän eväät oli aika kiittää alkuviikon ahkeraa minää tiuhasta treenaamisesta, sillä sänkyyn kaatuessa ei tarvinut unta kauaa odotella. Onneksi molemmat huonekaverini osoittautuivat aivan mahtaviksi naisiksi, joiden kanssa oli luonteva olla ja yhteistä juteltavaa olisi riittänyt vaikka kuinka paljon. Opintojen lisäksi olinkin odottanut uusiin, samanhenkisiin ihmisiin tutustumista.

Aina on aikaa nopealle kuntotsekille :D

Perjantaina päivä alkoi aamupalan jälkeen klo 9 ohjaustoiminnalla ja saimme tutustua tuntisuunnitelman tekoon sekä pääsimme testaamaan sauvakävelyn tekniikoita ihan käytännössä. Teki kyllä todella hyvää päästä ulkoilmaan haukkaamaan happea ja saada väsynyt keho liikkeelle. Ohjaustoiminnan parissa vierähti iltapäivään asti ja jälleen klo 16 oli aika istahtaa auditorion penkkiin liikuntalääketieteen pariin. Etukäteen vähän kauhistelin, kuinka mahtaa jaksaa keskittyä iltaan asti, mutta mukaansatempaavat aiheet ja luennoitsijan taito pitää opiskelijat mukana opetuksessa (sekä ne muutma kuppi kahvia) varmistivat sen, että hyvin jaksoi iltaan saakka. Vaikka ei treeniä tälle päivälle ollutkaan, ei sitä mihinkään kissa karvoistaan pääse, joten pakkohan sitä oli käydä vähän haistamassa sali-ilmaa ja tekemässä vähän vetreyttävää aerobista istumisesta puutuneille jaloille ja mielelle. Toisen kiitoksen paikka sille alkuviikon minälle, kun sai rauhassa valmistella seuraavan päivän ruuat ja mennä ajoissa nukkumaan.

Tunnelmia koululta

Lauantaina oli viimeinen koulutuspäivä ja aamu alkoi aerobisella koulun kuntosalilla. Mieli olisi tehnyt lähteä katselemaan Ounasvaaran upeita maisemia, mutta suuntavaistottomana päätin pelata varman päälle ja käydä ensin kaikessa rauhassa tutustumassa maastoon, ennen kuin lähden sinne aamuhämärässä seikkailemaan. Teki kuitenkin hyvää saada kunnolla hiki pintaan ja suihkun sekä aamupalan kautta vielä viimeisille liikuntalääketieteen luennoille. Kahdeksalta alkanut opetus alkoi kolmeta kyllä tuntua ja olo oli hyvin kaikkensa antanut. Teki hyvää käydä tekemässä vielä toinen aerobinen ja venyttelemässä huolella ennen pitkää junamatkaa. Junan lähtöön oli vielä jokunen tunti aikaa, mutta taisi takana olevat päivät jo painaa jaloissa, kun huonekaverin kanssa suosiolla suunnistettiin kaupan kautta rautatieasemalle huilaamaan ja odottamaan junaa. Oli kyllä todella iloinen yllätys, että meillä oli sama junamatka, eikä tarvinut yksin odotella. Samalla ehti tutustumaankin paremmin, päivät koululla kuitenkin olivat kuluneet aamusta iltaan lähinnä opintojen parissa. Tästä alkoikin sitten melko kaoottinen tapahtumasarja. Juna oli teknisen vian vuoksi puolisen tuntia myöhässä, joten en uskaltanut alkaa ostamaan vielä lippua jatkomatkalle Tampereelta Poriin, virhe. No, kolmen aikaan yöllä sain selville, että juna on takaisin aikataulussa ja päätin ostaa samalla lipun aamun junaan. Olisin Tampereella ennen kuutta ja olisi hyvin aikaa vaihtaa 6.15 lähtevään Porin junaan. Olisin kahdeksalta kotona ja ehtisin hyvin nukkumaan, sillä edessä oli heti klo 14 alkava 18 tunnin yövuoro. No miksi sitten -isi muoto? Siksi, että on todellakin sunnuntaiaamu ja ensimmäinen juna lähtee klo 12.30. Okei, Onnibussi menee ihan varmasti.. Jep, ei muuten mene. Eikä mene matkahuoltokaan. Tässä vaiheessa ei ollut itku kaukana. Vanhemmat asuvat onneksi Tampereella, joten varasuunnitelmana päätin ottaa sitten bussin sinne. Muuten hyvä, mutta ei sunnuntaiaamuna kulje siihen aikaan paikallisliikennekään. Pelastava enkeli löytyi kuitenkin yllättävän läheltä, sillä samassa loosissa matkustava huonekaverini järkkäsi mulle kyydin ihan oikein pihaan asti. Olin todellakin liikuttunut ja otettu, että juuri tapaamani ihminen ei jättänyt pulaan ja tämä pelasti koko aamuni! Että kiitokset vaan vielä sinne, jos luet tätä ;) Sitten seuraava pulma, mulla ei ole kotiavaimia.. Sunnuntaina kuudelta koko poppoo on aika sikeässä unessa, joten sisälle pääsy vaati hienoisia toimenpiteitä. Pienet onnen (ja väsymyksen) kyyneleet tirautin, kun sain kahvin ja aamupalan eteeni kotikeittiössä! Olisin ehtinyt hieman nukkumaankin, mutta kävin jo niin kierroksilla, että pyörin oikeastaan vain ympyrää ja koitin keksiä varasuunnitelmaa miten saan koko päivän ja tulevan yövuoron eväät kasaan ja itseni töihin kahdeksi. Säikäytettyäni ensin äidin lähes hengiltä umpiunesta ilmoittaakseni, että olen käynyt, on toisen liikutuksen paikka. Äiti sanoo lähtevänsä viemään minua Poriin, eikä ole siis mikään kiire. Helpotuksesta kapsahdan kaulaan ja muistan jälleen, kuinka kiitollinen olen siitä, millaisia ihmisiä minulla on elämässäni <3

Lopulta ehdin hienosti hoitaa ruoka-asiat kuntoon ja kahdeksi töihin. Suurena bonuksena sain vielä viettää perheen kanssa koko aamupäivän ja pälättää äidin kanssa kuulumiset automatkalla. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta sain taas kyllä hyvän muistutuksen siitä, kuinka suuressa osassa tärkeät ihmiset elämässä ovat!

Nyt on aika klaarata viimeinen treeniviikko kunnialla loppuun ja ensi maanantaina alkaa viimeistelyt kohti Jyväskylää, 2 weeks out!!