Helppoa rasvanpolttoa?

Kirjoitellaas välillä vähän asiapitoisempaa tekstiä, omasta näkökulmasta tietenkin. Rasvanpoltto, laihdutus, painonpudotus, kiinteytyminen.. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja tämä on kokemukseni mukaan aihe, joka herättää keskustelua, kiinnostusta ja erilaisten toimintatapojen puolesta -ja vastaanpuhumista. Halusin kuitenkin tökätä soppaan myös oman lusikkani ja antaa ajattelemisen aihetta oman kokemuksen ja tietotaidon kautta. Terveelliset elämäntavat, kehonkuva ja itsestään huolehtiminen niin fyysisesti, kuin psyykkisestikin, on itselleni todella lähellä sydäntä, joten kirjoitan aiheesta ainakin muutamassa osassa, jotta teksteissä säilyisi edes ohut punainen lanka :D

Onko rasvanpoltto sitten helppoa? Vastaus tähän on hyvin kaksijakoinen. Kyllä, rasvanpoltto on todella helppoa, fysiologisesti. Kaikki kun perustuu siihen, että pitkällä aikajuoksulla luodaan negatiivinen energiatasapaino, eli tila, jossa energiaa kulutetaan enemmän, kuin saadaan. Suomeksi siis se vanha ja tylsä homma, että pitäisi liikkua ja syödä vähän vähemmän. Joojoo, tuttua juttua, kaikkihan tämän tietää.. Miksi se painonpudotus sitten on niin monimutkaista? Nykyään tietoa on tarjolla joka paikassa, joten tiedonpuutteeseen ei ainakaan voi vedota. Ehkä tietoa on toisaalta jopa liikaa, erilaisia diettejä on lukematon määrä, joista jokainen tarjoaa oikotietä onneen ja muutamassa viikossa jokaisella on rautaiset vatsalihakset. Jos nämä dietit toimisivat, miksi meillä edelleen on sama ongelma; painonpudotuksen vaikeus?

Elävä todiste, että aamulenkeistä voi oppia nauttimaan

Jotain taianomaista on fiilistellä aikaisen aamun maisemia, kun kaupunki vasta heräilee

Mikä sitten tekee hommasta niin vaikeaa? Ylimääräistä rasvaa on päässyt kertymään kehoon usein vuosien mittaan vaivihkaa ja pikkuhiljaa. Rasvaa on suht vaikea saada kerrytettyä parissa viikossa tolkutonta määrää, joten sama kaava pätee myös sen poispolttamiseen. Vaikeus numero yksi: Painonpudotus on tylsää, se vaatii pitkäjänteistä ja järjestelmällistä työskentelyä tavoitetta kohti. Olisi upeaa saada vuosien aikana kertynyt ylimääräinen pois muutamassa viikossa ja herätä yhtenä aamuna sixpackin kanssa! En halua olla ilonpilaaja, mutta se on mahdotonta. Mahdotonta! Pikadietit, usein hyvin epäterveelliset sellaiset, tekevät minut surulliseksi. Niistä voi moni saada oikein hyvän startin painonpudotukseen, enkä siksi niitäkään tyrmää kokonaan. Vaikeus numero kaksi: Tämän jälkeen olisi kuitenkin jatkettava aloitettua projektia maltillisemmin ja opetellen uusia tapoja arkeen. Uuden oppiminen vielä olisikin helppoa, mutta vanhasta luopuminen huomattavasti vaikeampaa. Vielä kun nämä kaksi pitäisi tehdä samanaikaisesti, on yleensä motivaatio koetuksella ja homma jää helposti kesken. Surulliseksi minut tekee se asenne omaa kehoa kohtaan. Usein sitä on "kohdeltu kaltoin" pitkän aikaa syömällä epäterveellisesti ja epäsäännöllisesti, liikaa ja liian vähän. Liikunta on hiljalleen rajoittunut sohvan ja jääkaapin välisiin spurtteihin. Sitten äkkiä oletetaan, että se kaikki on kuitattu, kun pari viikkoa painetaan body pumpissa itsensä henkihieveriin ja syödään matorahkaa, vaikka todellisuudessa body pump ei ole edes kivaa ja pelkkä ajatus rahkasta etoo. Kun homma ei toimi, ollaan vihaisia itselle ja keholle ajatellen, että "en vain laihdu, vaikka mitä tekisin". Kuulostaako tutulta? Itse ainakin olen sortunut tähän aiemmin hyvinkin usein ja saanut sillä kehoni ja mieleni voimaan todella huonosti. Ehkä hieman kärjistetysti ilmaistu, mutta halusin tuoda esille pointtini siitä, kuinka tällainen yhtälö ei vain voi toimia.

Tässä kohtaa voidaan varmasti olla yhtä mieltä siitä, että meistä lähes jokaiselta kyllä löytyisi tietoa, kuinka liikkua ja syödä terveellisesti? Kyse ei kuitenkaan ole mistää ydinfysiikasta. Asiat vaikeutuu ihan siitä syystä, että olemme ihmisiä. Meillä on stressiä ja kiirettä, olemme mukavuudenhaluisia ja kyllähän kerma, voi ja sokeri nyt vaan on ihan sairaan hyvää :) Eikä siinä ole mitään pahaa, joten lopetetaan itsemme ruoskiminen asiasta, jolle emme voi mitään. Vaikutetaan sitten asioihin, joihin voimme vaikuttaa.

Kun minulta kysytään vinkkejä painonpudotukseen, aloitan kaikki yleensä keskustelemalla hieman tavoitteista ja asenteesta. Vaikka tavoitteena olisikin puhtaasti painonpudotus, on yleensä aika raakaa peliä lähteä laittamaan koko pakka kerralla uusiksi. Kuten sanottu, uuden opettelu on helppoa, vanhasta poisopettelu vaikeaa. Mieti, millaista olisi sinun unelma-arkesi? Kuinka liikkuisit ja söisit? Millainen olisi tavoitevartalosi, vai haluaisitko jaksaa urheilla kolmesti viikossa? Millainen olisi vointisi, kun olet päässyt tavoitteeseesi? Ei vatsavaivoja, turvotusta, tai jatkuvaa väsymystä? Näistä kysymyksistä on hyvä lähteä liikkelle. Toivon, että kaikki, jotka tekevät päätöksen painonpudotuksesta opettelisivat samalla sallivaa asennetta kehoaan kohtaan. Vaikka rasvanpoltto ja painonpudotus onkin välillä haastavaa ja vanhojen tapojen jättämistä taakse, ei projektin tarvitse, eikä se saa olla pelkkää kärsimystä ja kaikesta kivasta luopumista! Nyt, kun fitness on niin vahvasti pinnalla, olen törmännyt myös ajatuksiin, joissa kuvitellaa, että ainoa oikea elämäntapa on kana ja riisi yhdistettynä päivittäiseen kovatehoiseen liikuntaan. Monenkaan tavoitteet eivät ole fitnesslavoilla, joten ajatukset tästä olisi hyvä heittää heti romukoppaan. Aamulenkit on jees, mutta valitse juuri sinulle sopiva ajankohta. Elämäntaparemontti vaatii aina tervettä itsekkyyttä, joten keskity siihen, mitä SINÄ haluat!

Tää on MUN lemppari aamunaloitus.

Ei tarvi juosta verenmaku suussa, välillä ehtii kuvailemaankin :)

Okei, nyt kun on luotu paniikki siitä, että koskaan ei enää saa koskea viinilasiin, tai kermamunkkiin ja aamut alkaa aina juoksentelemassa kylmässä ja pimeässä, on aika palata siihen, kuinka painonpudotus voi olla myös ihan kivaa :) Puhuin siitä unelma-arjesta.. Otetaanpa uudelleen mielikuva siitä. Monella on mielikuvissa jaksaa liikkua ja syödä terveellisesti, mutta samalla takaraivossa edelleen kolkuttaa se viinilasi ja kermamunkki. Nyt kerron teille suuren salaisuuden.. Ihan tavalliseen arkeen mahtuu jokaiselle myös herkku sillointällöin. Riippuen herkusta, ei ehkä päivittäin, mutta ainakin viikoittain. Herkkujen ei aina tarvitse olla niitä perinteisiä karkkeja ja keksejä, kun maistelee ja suhtautuu ruokaa avoimin mielin, voi kaupan hedelmä, tai rahkahyllystäkin löytyä jotain ihan jokapäiväiseen herkutteluun ;) Kun hiljalleen opettelee tekemään valintoja, joita "unelmaminä" tekisi alkaa jo hahmottua itselle sopiva rytmi syömiseen ja liikkumiseen. En väitä, että tämäkään aina olisi helppoa, mutta jo huomattavasti helpompaa, kuin totaalinen muutos elämäntapoihin kertarysäyksellä (toki sekin toimii joillakin erinomaisesti). En myöskään väitä, että kaikki tapahtuu, kuin itsestään, vaan projekti vaatii suunnitelmallisuutta ja myös sitä itsekuria. En tosin pidä sanasta itsekuri, mielestäni motivaatio tai päättäväisyys ovat huomattavasti mielekkäämpiä. On hyvä valmistautua siihen, että kahvilassa ei voi joka kerta ottaa leivosta.  Jos on tottunut syömään kakkupalan päiväkahvilla, vaihda se alkuun vaikka sulkaapalaan (palaan, ei patukkaan, tai levyyn). Ja jälleen kysytään sitä asennetta! Ensin tuntuu siltä, että makeanhimo ei taitu millään, mutta lupaan ja vannon, että ajan kanssa siitä pienemmästä määrästä oppii nauttimaan jopa kakkupalaa enemmän! Oma asenne täytyy hiljalleen muuttaa avoimeksi uusille ruuille ja mauille. Ihan totta, hyvää ruokaa voi tehdä myös hieman kevyemmin, ei sen tarvitse olla kanaa parsaa ;) Kuitenkin fiksujen valintojen tekeminen on helpompaa, kun tietää, että lauantaina saa ottaa lasin punaviiniä, leivoksen tai tehdä ruokaa perheen kesken rakkaudella ja kermalla maustettuna :) Kun syö, kuten "unelmaminä" söisi, terveellisesti, säännöllisesti ja järkevästi, paino kyllä asettuu siihen omaan hyvän olon painoon. Tahti ei ole yhtä nopea, kuin pikadietillä, mutta tekeminen on varmasti mukavampaa ja sitä kautta lopputulos on helpompi ylläpitää, kun asiat on ehtinyt opettelemaan ajan kanssa itselle sopiviksi. Ja hei, painonpudotuksen ohellakin elämästä saa nauttia ja pinenevän vatsan lisäksi on energiaa ja mahdollisuuksia lähteä ulkoiluttamaan sitä viimein päällemahtuvaa mekkoa tai paitaa!

Ei mitään pakkopuuroa ;)

Eikä tää oo niin vakavaa hei! :D

Loppujen lopuksi suurin työ tehdään pään sisällä. Mielenhallinta on usein se suurin kompastuskivi elämäntaparemontissa, joten nyt kysymys.. Olisiko lukijoilla kiinnostusta postaussarjaan aiheena mielikoulu, jossa olisi vinkkejä mielenhallintaan ja motivaation ylläpitoon?

Tiedän, että en ole keksinyt pyörää uudelleen, vaan kaikki nämä seikat ovat vanhoja, tuttuja ja tylsiä. Halusin kuitenkin valottaa omaa ajatusmaailmaani terveellisistä elämäntavoista. Tässä myös oikeastaan vain pintaraapaisua asioista ja myös melko yleispäteviä ohjeita. Seuraavassa osassa luvassa ihan konkreettisempia neuvoja siitä, miten niitä omia valintoja voi muuttaa terveellisempään suuntaan. Ja kyllä, myös ilman maitorahkaa ja mäkijuoksua ;)


Rentoutttavaa viikonloppua jokaiselle unelmaminälle! :)

Nordic Fitness Expo 2015

Ja se olis sitten perinteisen kisarapsan aika! Takana on huikea fitneksen täyteinen viikonloppu täynnä kireitä kisaajia ja sitä suuren urheilujuhlan tuntua :D Vuoden päätapahtuma Nordic Fitness Expo on taputeltu ja tänä vuonna varsin hyvällä menestyksellä.. SM-kisojen kakkospysti lähti nimittäin kotiinviemiseksi ja kyllähän se hyvältä tuntuu! Sijoitus tuli täydellisenä yllätyksenä ja olo on hieman epäuskoinen edelleen. Viimevuotisen fiaskon jälkeen en osannut odottaa sijoituksilta mitään ja päällimmäisenä oli toive päästä näyttämään I-kävely, eli olla kuuden parhaan joukossa. Mutta palataan kuitenkin ihan kisareissun alkuun...

Viimeistelyt alkoivat taas tuttuun tapaan maanantaina ja viimein sai hieman pysähtyä paikalleen, kun muutto ja muut suuret kuviot oli saatu hoidettua. Kaikki tuntui oikeastaan todella hyvälle, mitä nyt sitä tuttua kunnosta panikointia, mikä itselläni alkaa aina, kun viimeiset kovat treenit on hoidettu. Keho otti hyvin vastaan hiilareita ja alkoi tankkautumaan todella hyvin, pahin väsymys alkoi helpottaa ja tilalle tuli tuttu viimeistelyviikon kooma :D

Perjantaina oli sitten viimein aika pakata kamppeet mukaan ja suunnata kohti Lahtea. Ajeltiin ensin Jyväskylästä Tampereelle, jonka jälkeen hypättiin mun ystävän ja luottohuoltajan Miian kyytiin. Matkaseuraksi saatiin myös muita tiimin upeuksia. Ajomatka sujui siis hyvin fitnesspainotteisesti ja välillä melkein kävi sääliksi poikaystävää, joka joutui keskelle aikamoista akkalauman fitnesstykitystä.. Lahdessa ajettiin suoraan rekisteröitymään hotelli Cumulukseen, jossa ei oikein tiennyt minne päin katsoa, paikan ollessa täynnä toinen toistaan upeampia kisaajia ja tunnettuja prokasvoja. Viimeistään tässä kohtaa alkoi kisatunnelma kohoamaan! Matka jatkui vielä Messilään mökille, jossa majoituimme jo viime vuodelta tutuksi tulleella porukalla.

Täällä kelpasi valmistautua kisaan!

Lauantaina pyörähdettiin pikaisesti messuilla ja katsomassa Nicole Wilkins kisoja, oli kyllä upeannäköistä daamia lavalla!! Jo lauantailta sateli Suomeen huikeita sijoituksia ja jokunen uusi prokorttikin sieltä saatiin :) Kovin kauaa ei jaksanut messuhulinassa olla ja mieli alkoi tehdä takaisin mökille lepäämään ja odottelemaan kunnon kuivumista. Ajeltiin siis poikaystävän kanssa takaisin mökille jo hyvissä ajoin katselemaan sarjoja ja tietysti Ilveksen peliä!! Iltapäivästä alkoi myös kroppa kuivumaan oikein ennätysvauhtia ja vessassa sai rampata oikeastaan puolen tunnin välein :D Olo meni melkoisen voimattomaksi ja muutaman kerran sai ottaa vähän lukua lattialla, mutta aika pienellä selvittiin.. Illalla mökillä tuli käymään vielä ihana juniorikilpailija Anni, johon sain tutustua jo Jyväskylän karsinnoissa. Illalla vielä lasillinen valkkaria ja pakko on myöntää, että siihen rutikuivaan oloon viini ei kyllä meinannut upota sitten millään, mutta uni tuli ainakin ennätysvauhtia pienestä kisajännityksestä huolimatta.

Anni valmiina lavalle :)

Sunnuntaina kello soitti hieman viiden jälkeen ja lähdettiin käymään rennolla aamukävelyllä. Mökkitiellä oli upeat maisemat aikaisin aamulla ja saatiin ihastella upeaa tähtitaivasta. Nopea suihku ja viimeinen  värikerros päälle, jonka jälkeen sain istua stailattavaksi mahtavan Pakkasen Jonnan osaaviin käsiin. Tykästyin palavasti Jyväskylän stailaukseeni ja päätimme mennä samalla tyylillä myös SM -kisoissa. Valinta osoittautui oikeaksi ja look oli juuri sellainen, kuin olin toivonut. Tyylikäs, raikas ja naisellinen, aivan omannäköinen. Fiilis oli heti aamusta alkaen hyvä, kunto oli kuivunut loppuun yön aikana ja tiesin vieväni lavalle parhaan mahdollisen version minusta. Hymy oli herkässä koko ajomatkan kisapaikalle ja takatiloissa olikin vastassa jo suuri porukka meidän Team SportLifesta.

Niin ylpeä kuuluessani tähän tiimiin :)

Meidän tiimillä on mahtava yhteishenki ja huolto toimii, kuin rasvattu salama! Luottokaksikko Miian ja Tainan lisäksi meitä oli huoltamassa Aino, eikä olisi kyllä arvannut, että tyttö oli huoltohommissa mukana ensimmäisiä kertoa. Mimmi oli itse rauhallisuus ja öljyjen levitys ja kaikki juoksevat asiat olivat todella viimeisen päälle hoidettu <3

Takatiloissa oli aikaa vaihtaa vielä kuulumisia muiden kisaajien kanssa ja jännittää juniorisarjoja. Meidän kisan piti alunperin alkaa klo 11, mutta tilanteilla on tapana muuttua lennosta välillä ja kisan alkamisajankohta siirrettiin tunnilla eteenpäin aika viimetipassa. Ei muuta siis, kuin vaatteet takaisin päälle ja pötkölleen odottelemaan. Jännitys alkoi tuntua vatsanpohjassa, kun viimein sai alkaa pumppaamaan lihaksia täyteen ja valmistautumaan lavalle. Jonossa lavan takana seistessä tuntui, kuin olisi ollut siinä viimeksi eilen.

Itse kisa sujui taas yhdessä silmänräpäyksessä. Kuitenkin, mitä enemmän kisoja on takana, sitä enemmän kisatilanteesta oppii nauttimaan. Alkaa huomaamaan pieniä yksityiskohtia ja omaan tekemiseen on helpompi keskittyä, kun kaikki ei vain huku sen jännityksen ja epätietoisuuden alle. Myös viime vuodesta oppineena tiesin, että nyt täytyy nauttia täydestä sydämestä, sillä mitään takuita ei ole siitä, että lavalle saa enää näissä karkeloissa nousta. Ja minähän nautin! Hymy tuli suoraan sydämestä, lavallaolo tuntui hyvältä, en miettinyt muiden tekemisiä ja katsomosta kuului kannustusjoukkojen huudot. Odotimme line upissa tietoa, kuka on esimmäisessä vertailussa ja silloin alkoi jännittää.. Muistin sen tunteen, kun viime vuonna omaa numeroa ei kuulunut. Oman numeroni kuuluessa olisi tehnyt mieli jo tuulettaa ensimmäisen kerran :D Vertailut vertailtiin ja oli aika palata takatiloihin odottamaan tietoa finalisteista. Finalistien nimet tuotiin ja muistan Tainan näyttäneen peukkua. Kyllä, finaalipaikka lunastettu!! Meinasi päästä itku jo tässä kohtaa, niin monta kertaa muistan sanoneeni, että haluan olla SM -kisoissa kuuden parhaan joukossa. Kisakorut päälle ja uudelleen jonottamaan lavallepääsyä. Koko finaali meni nauttiessa, kaikki oli vain ihan kohdallaan ja fiilis mahtava.

Hetken sai vielä odotella palkintojenjakoa, enkä oikeastaan edes miettinyt sijoituksia. Finalisteista Tanja Räsänen oli niin huikeassa kunnossa ja olin häntä ihaillut jo lauantaina lavalla kansainvälisissä kisoissa, että hänen voittoaan etukäteen kyllä jo aavistelin :) Ja ihan oikeaan osoitteeseen kyllä meni! Tanja meni ja nappasi vielä kaikkien sarjojen over all voiton, joten ihan huonolle en hävinnyt ;) Sijoituksia alettiin jakaa, eikä omaa numeroa kuulunut.. Kun meitä oli enää minä ja Tanja odottamassa, olo oli kuin voittajalla! Olisi tehnyt mieli itkeä, nauraa ja tuulettaa. Se kaikki kova työ sai nyt palkinnon.

Kisan jälkeen Miia odotti lavan takan, kyyneleet silmissä. Eihän siinä auttanut mikään ja taisi omakin silmäkulma vähän kastua :D Hanat aukesi viimeistään silloin, kun pääsin takaisin messuhallin aulaan ja koko perhe ja muita läheisiä oli odottamassa.

Tämä fiilis <3

Ihana Miia, mun kisamatkojen varaäiti <3

Parasta on uudet ystävät, oli huippua tutustua suhun Taru :)

Ennen kotimatkaa piti tietysti vielä käydä kiittämässä valmentajaa Matti Halosta, joka on valmentanut mua ihan alusta saakka, enkä voisi olla tyytyväisempi meidän yhteistyöhön! Yhdessä siis jatketaan kohti seuraaviakin tavoitteita, mihinkäs sitä parasta vaihtamaan ;)

Arkeen on pikkuhiljaa palailtu ja treenitkin saatettu taas alulle. Pysykäähän kuulolla, hommat jatkuu.. ;)

Jalkatreeni! Se dietin viimeinen..

Palataanpa viime postauksen aikaisista kisafiiliksistä vielä takaisin arkisen aherruksen pariin ennen seuraavaa kisahuumaa. Kisojen jälkeen paneudun viimein kirjoittamaan teille vähän syvällisemmän tekstin siitä, mitä kaikkea elämässäni on lähikuukausina tapahtunut. Olen aiemmin kuitenkin monesti viitannut uuteen koulupaikkaan ja kaupunginvaihdokseen, joten täytyyhän näille asioille pyhittää ihan oma postauksensa. Nyt viimeistä virallista diettiviikkoa elettäessa ei kuitenkaan iso ratas tuolla yläkerrassa ole ihan huippuunsa öljytty, joten katson viisaammaksi pitäytyä nyt ihan perushöpinässä ja jättää enemmän älyllistä toimintaa vaativat tehtävät kisojen jälkeiseen aikaan :D

Tosiaan, Jyväskylän karsintojen jälkeen jatkui elämä kisadietillä ihan normaalisti tuttujen ruokien ja treenien parissa. Aikaa lepäilyyn ei ollut ja työtkin jatkuivat normaalisti heti maanantaina. Viime vuoden tapaan kisojen välissä oleva aika on melkoisen raskasta, mutta tällä kertaa siihen oli helpompi suhtautua, kun väsymykseen oli osannut jo henkisesti hieman varautua. No, varautunut tai ei, kyllähän se jalka painaa.. Toisina hetkinä vähemmän, toisina enemmän ja välillä se ei meinaa nousta ollenkaan. Fitnessglamour on välillä vain kaukainen muisto, eikä siitä paljon puhutusta kevyestä ja energisestä fiiliksestä ole tietoakaan. Pidän kyllä edelleen omista ruuistani, mutta yli 20 viikkoa kestäneen dietin aikana sitä ehtii kyllästyä nälkään. Dietin alussa nälkä on ihan jees, energiaa riittää ja fiilis on hyvä. Jossakin vaiheessa nälkään tottuu, ei sitä ajattele, se vain on. Koko ajan. Ja sitten tulee se hetki, kun nälkään kyllästyy. Nyt en halua loukata yhtäkään äitiä sen enempää, kuin ketään muutakaan, joten huumoria peliin seuraavan vertauskuvan kanssa ;) Olet perjantaina iltapäivällä valtavassa marketissa ja tuntuu, että ihan jokainen on valinnut saman kellonajan ja saman marketin viikonloppuostosten kohteeksi. Pitkä työviikko painaa ja haluaisit vain nopeasti kotiin sohvannurkkaan, mutta kaupassa eteneminen tapahtuu tuskastuttavan hitaasti, on kuuma ja nälkä. Mukanasi on 5-vuotias, maailmasta yltiöpäisen kiinnostunut kullannuppu, jolla on paljon kysyttävää.. kaikesta.. koko ajan! Miksi tomaatti on punainen, mutta kurkku vihreä? Miksi possulla on karvat ja kanalla sulkia? Tolla sedällä on tosi iso vatsa, miksi sillä on sellainen? Tuleeko isillekin tollainen? Äiti? Äiti?! ÄITIIIII!!!! Ja samalla yrität pitää langat käsissä, että viikonlopulle jääkaappiin löytäisi edes jossakin määrin monipuolinen arsenaali erinäisiä ravitsemustuotteita. Nälkä on vähän kuin tuo 5-vuotias, se ei jätä hetkeksikään rauhaan, varsinkaan silloin, kun pitäisi keskittyä johonkin. Se muistuttaa jatkuvasti olemassaolollaan ja kun sitä ei huomio, se alkaa kiukuttelemaan ja huutamaan entistä kovempaa. Tämä on se hetki, kun huomaa kyllästyneensä nälkään. Tekisi mieli viedä se autoon odottamaan ja käskeä olemaan hiljaa siihen saakka, kunnes ostokset on tehty. No se niistä kisojen välisistä fiiliksista, ihan hyvin täällä silti menee :)

Eilen oli tämän dietin viimeinen kova jalkatreeni ja se oli tuttuun tapaan samalla raskas, mutta kovin tunnteellinen tapahtuma :D Jalkatreeniin lataa aina valtavasti henkisiä voimavaroja ja mitä pidemmälle dietti etenee, sitä enemmän jalkatreenit (miksei tietenkin kaikki muutkin) vaativat päältä pitoa. Jokainen sarja ja jokainen toisto sattuu. On varma, ettei treenistä selviä ikinä hengissä ja silti yllättyy, että ne jalat, jotka eivät meinanneet kantaa salille asti nostavat ja työntävät nyt valtavia kilomääriä! On uskomatonta, mihin tahdonvoimalla (ja poikaystävän tuella) pystyy :) Vaikka nautinkin yksin treenaamisesta, on varsinkin jalkatreeneissä suurena apuna, kun on joku varmistamassa ja antamassa henkistä tukea, kun tuntuu, ettei vaan kykene!

Oma jalkatreenini koostuu sekä voimaliikkeistä että eristävistä liikkeistä ja volyymiä lisätään supersarjoilla. Lähes poikkeuksetta jalkatreenini aloittaa kyykky. Minulla ja kyykyllä on voimakas viha-rakkaussuhde, en ole suurin kyykkyfani, mutta sarjojen jälkeen tunne on yleensä mahtava. Ehkä se on sitä itsensä ylittämistä. Jalkatreeni on muutoinkin viikon treeneistä se, jossa itsensä voi ja täytyy ylittää joka ikinen kerta. Missään muussa treenissä kipu ei ole niin kokonaisvaltaista ja mielen ja kehon on oltava molempien hommassa mukana, mikäli mielii saada koipensa kasvuun.

Kyykkyjen jälkeen jalat tuntuvat ylikypsältä makaronilta, joten seuraava supersarja etureisille saa aikaan valtavan poltteen. Kolme kierrosta, lyhyet palautukset ja olisi hyvinkin valmis lähtemään kotiin... Mutta eipä vielä!! Takareidet tulisivat kuitenkin mustasukkaisiksi huomion puutteesta ja kieltäytysivät kasvamasta.

Lisää kyykkyjä, tällä kertaa väärinpäin hackissa, jolloin rasitus keskittyy vahvasti takareisi-pakaraosastolle. Tämän liikkeen oppiminen vei itseltäni tuhottoman kauan aikaa ja oli kyllä kärsivällisyyttä vaativaa hommaa! En ehkä ole maininnut, mutta kyseinen piirre ei ole minussa kovinkaan vahvasti edustettuna. Lukemattomia toistoja lähes ilman painoja, mutta saatuani juonenpäästä kiinni sai kiekkoja latoa lisää hyvää tahtia. Tämä on ollut omalla kohdallani todella toimiva liike nimenomaan reisien takaosan ja pakaroiden muokkaamiselle. Hackin jälkeen vielä takareisille ja pakaroille muutamia eristäviä liikkeitä varmistamaan, että jalat ovat totaalista hyytelöä. Reisikoukistus istuen, tai maaten, pakarapotkut ja varioidut kyykyt ovat itselläni eniten käytössä takareisien eristäviksi liikkeiksi.

Askelkyykkyä smithissä yhtenä eristävänä liikkeenä

Mun supercool virallinen kuvaaja ja henkinen tuki

Omaan jalkatreeniini kuuluu vaihtelevasti n. 6-9 eri liikettä. Itse teen mielelläni järkevän määrän liikkeitä keskittyneesti ja lataan niihin kaikki paukut, enkä juokse ympäriinsä värkkäämässä jokaisen hilavitkuttimen kanssa. Vanhan kunnon perusliikkeet kunniaan :) Lopputuloksena jalkatreenin jälkeen on kävelykyvytön, joskin helpottuneen onnellisena hymyilevä jumppapirkko!

Tämä viikko vielä treenataan kovaa ja ensi viikollaa koittaa paljon odotetut viimeistelyt sekä kisakauden kruunaavat SM-karkelot! Kovia treenejä, Lahdessa nähdään :)