Viimeistelyt alkoivat taas tuttuun tapaan maanantaina ja viimein sai hieman pysähtyä paikalleen, kun muutto ja muut suuret kuviot oli saatu hoidettua. Kaikki tuntui oikeastaan todella hyvälle, mitä nyt sitä tuttua kunnosta panikointia, mikä itselläni alkaa aina, kun viimeiset kovat treenit on hoidettu. Keho otti hyvin vastaan hiilareita ja alkoi tankkautumaan todella hyvin, pahin väsymys alkoi helpottaa ja tilalle tuli tuttu viimeistelyviikon kooma :D
Perjantaina oli sitten viimein aika pakata kamppeet mukaan ja suunnata kohti Lahtea. Ajeltiin ensin Jyväskylästä Tampereelle, jonka jälkeen hypättiin mun ystävän ja luottohuoltajan Miian kyytiin. Matkaseuraksi saatiin myös muita tiimin upeuksia. Ajomatka sujui siis hyvin fitnesspainotteisesti ja välillä melkein kävi sääliksi poikaystävää, joka joutui keskelle aikamoista akkalauman fitnesstykitystä.. Lahdessa ajettiin suoraan rekisteröitymään hotelli Cumulukseen, jossa ei oikein tiennyt minne päin katsoa, paikan ollessa täynnä toinen toistaan upeampia kisaajia ja tunnettuja prokasvoja. Viimeistään tässä kohtaa alkoi kisatunnelma kohoamaan! Matka jatkui vielä Messilään mökille, jossa majoituimme jo viime vuodelta tutuksi tulleella porukalla.
Täällä kelpasi valmistautua kisaan! |
Anni valmiina lavalle :) |
Niin ylpeä kuuluessani tähän tiimiin :) |
Takatiloissa oli aikaa vaihtaa vielä kuulumisia muiden kisaajien kanssa ja jännittää juniorisarjoja. Meidän kisan piti alunperin alkaa klo 11, mutta tilanteilla on tapana muuttua lennosta välillä ja kisan alkamisajankohta siirrettiin tunnilla eteenpäin aika viimetipassa. Ei muuta siis, kuin vaatteet takaisin päälle ja pötkölleen odottelemaan. Jännitys alkoi tuntua vatsanpohjassa, kun viimein sai alkaa pumppaamaan lihaksia täyteen ja valmistautumaan lavalle. Jonossa lavan takana seistessä tuntui, kuin olisi ollut siinä viimeksi eilen.
Itse kisa sujui taas yhdessä silmänräpäyksessä. Kuitenkin, mitä enemmän kisoja on takana, sitä enemmän kisatilanteesta oppii nauttimaan. Alkaa huomaamaan pieniä yksityiskohtia ja omaan tekemiseen on helpompi keskittyä, kun kaikki ei vain huku sen jännityksen ja epätietoisuuden alle. Myös viime vuodesta oppineena tiesin, että nyt täytyy nauttia täydestä sydämestä, sillä mitään takuita ei ole siitä, että lavalle saa enää näissä karkeloissa nousta. Ja minähän nautin! Hymy tuli suoraan sydämestä, lavallaolo tuntui hyvältä, en miettinyt muiden tekemisiä ja katsomosta kuului kannustusjoukkojen huudot. Odotimme line upissa tietoa, kuka on esimmäisessä vertailussa ja silloin alkoi jännittää.. Muistin sen tunteen, kun viime vuonna omaa numeroa ei kuulunut. Oman numeroni kuuluessa olisi tehnyt mieli jo tuulettaa ensimmäisen kerran :D Vertailut vertailtiin ja oli aika palata takatiloihin odottamaan tietoa finalisteista. Finalistien nimet tuotiin ja muistan Tainan näyttäneen peukkua. Kyllä, finaalipaikka lunastettu!! Meinasi päästä itku jo tässä kohtaa, niin monta kertaa muistan sanoneeni, että haluan olla SM -kisoissa kuuden parhaan joukossa. Kisakorut päälle ja uudelleen jonottamaan lavallepääsyä. Koko finaali meni nauttiessa, kaikki oli vain ihan kohdallaan ja fiilis mahtava.
Hetken sai vielä odotella palkintojenjakoa, enkä oikeastaan edes miettinyt sijoituksia. Finalisteista Tanja Räsänen oli niin huikeassa kunnossa ja olin häntä ihaillut jo lauantaina lavalla kansainvälisissä kisoissa, että hänen voittoaan etukäteen kyllä jo aavistelin :) Ja ihan oikeaan osoitteeseen kyllä meni! Tanja meni ja nappasi vielä kaikkien sarjojen over all voiton, joten ihan huonolle en hävinnyt ;) Sijoituksia alettiin jakaa, eikä omaa numeroa kuulunut.. Kun meitä oli enää minä ja Tanja odottamassa, olo oli kuin voittajalla! Olisi tehnyt mieli itkeä, nauraa ja tuulettaa. Se kaikki kova työ sai nyt palkinnon.
Kisan jälkeen Miia odotti lavan takan, kyyneleet silmissä. Eihän siinä auttanut mikään ja taisi omakin silmäkulma vähän kastua :D Hanat aukesi viimeistään silloin, kun pääsin takaisin messuhallin aulaan ja koko perhe ja muita läheisiä oli odottamassa.
Tämä fiilis <3 |
Ihana Miia, mun kisamatkojen varaäiti <3 |
Parasta on uudet ystävät, oli huippua tutustua suhun Taru :) |
Arkeen on pikkuhiljaa palailtu ja treenitkin saatettu taas alulle. Pysykäähän kuulolla, hommat jatkuu.. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti