Helppoa rasvanpolttoa?

Kirjoitellaas välillä vähän asiapitoisempaa tekstiä, omasta näkökulmasta tietenkin. Rasvanpoltto, laihdutus, painonpudotus, kiinteytyminen.. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja tämä on kokemukseni mukaan aihe, joka herättää keskustelua, kiinnostusta ja erilaisten toimintatapojen puolesta -ja vastaanpuhumista. Halusin kuitenkin tökätä soppaan myös oman lusikkani ja antaa ajattelemisen aihetta oman kokemuksen ja tietotaidon kautta. Terveelliset elämäntavat, kehonkuva ja itsestään huolehtiminen niin fyysisesti, kuin psyykkisestikin, on itselleni todella lähellä sydäntä, joten kirjoitan aiheesta ainakin muutamassa osassa, jotta teksteissä säilyisi edes ohut punainen lanka :D

Onko rasvanpoltto sitten helppoa? Vastaus tähän on hyvin kaksijakoinen. Kyllä, rasvanpoltto on todella helppoa, fysiologisesti. Kaikki kun perustuu siihen, että pitkällä aikajuoksulla luodaan negatiivinen energiatasapaino, eli tila, jossa energiaa kulutetaan enemmän, kuin saadaan. Suomeksi siis se vanha ja tylsä homma, että pitäisi liikkua ja syödä vähän vähemmän. Joojoo, tuttua juttua, kaikkihan tämän tietää.. Miksi se painonpudotus sitten on niin monimutkaista? Nykyään tietoa on tarjolla joka paikassa, joten tiedonpuutteeseen ei ainakaan voi vedota. Ehkä tietoa on toisaalta jopa liikaa, erilaisia diettejä on lukematon määrä, joista jokainen tarjoaa oikotietä onneen ja muutamassa viikossa jokaisella on rautaiset vatsalihakset. Jos nämä dietit toimisivat, miksi meillä edelleen on sama ongelma; painonpudotuksen vaikeus?

Elävä todiste, että aamulenkeistä voi oppia nauttimaan

Jotain taianomaista on fiilistellä aikaisen aamun maisemia, kun kaupunki vasta heräilee

Mikä sitten tekee hommasta niin vaikeaa? Ylimääräistä rasvaa on päässyt kertymään kehoon usein vuosien mittaan vaivihkaa ja pikkuhiljaa. Rasvaa on suht vaikea saada kerrytettyä parissa viikossa tolkutonta määrää, joten sama kaava pätee myös sen poispolttamiseen. Vaikeus numero yksi: Painonpudotus on tylsää, se vaatii pitkäjänteistä ja järjestelmällistä työskentelyä tavoitetta kohti. Olisi upeaa saada vuosien aikana kertynyt ylimääräinen pois muutamassa viikossa ja herätä yhtenä aamuna sixpackin kanssa! En halua olla ilonpilaaja, mutta se on mahdotonta. Mahdotonta! Pikadietit, usein hyvin epäterveelliset sellaiset, tekevät minut surulliseksi. Niistä voi moni saada oikein hyvän startin painonpudotukseen, enkä siksi niitäkään tyrmää kokonaan. Vaikeus numero kaksi: Tämän jälkeen olisi kuitenkin jatkettava aloitettua projektia maltillisemmin ja opetellen uusia tapoja arkeen. Uuden oppiminen vielä olisikin helppoa, mutta vanhasta luopuminen huomattavasti vaikeampaa. Vielä kun nämä kaksi pitäisi tehdä samanaikaisesti, on yleensä motivaatio koetuksella ja homma jää helposti kesken. Surulliseksi minut tekee se asenne omaa kehoa kohtaan. Usein sitä on "kohdeltu kaltoin" pitkän aikaa syömällä epäterveellisesti ja epäsäännöllisesti, liikaa ja liian vähän. Liikunta on hiljalleen rajoittunut sohvan ja jääkaapin välisiin spurtteihin. Sitten äkkiä oletetaan, että se kaikki on kuitattu, kun pari viikkoa painetaan body pumpissa itsensä henkihieveriin ja syödään matorahkaa, vaikka todellisuudessa body pump ei ole edes kivaa ja pelkkä ajatus rahkasta etoo. Kun homma ei toimi, ollaan vihaisia itselle ja keholle ajatellen, että "en vain laihdu, vaikka mitä tekisin". Kuulostaako tutulta? Itse ainakin olen sortunut tähän aiemmin hyvinkin usein ja saanut sillä kehoni ja mieleni voimaan todella huonosti. Ehkä hieman kärjistetysti ilmaistu, mutta halusin tuoda esille pointtini siitä, kuinka tällainen yhtälö ei vain voi toimia.

Tässä kohtaa voidaan varmasti olla yhtä mieltä siitä, että meistä lähes jokaiselta kyllä löytyisi tietoa, kuinka liikkua ja syödä terveellisesti? Kyse ei kuitenkaan ole mistää ydinfysiikasta. Asiat vaikeutuu ihan siitä syystä, että olemme ihmisiä. Meillä on stressiä ja kiirettä, olemme mukavuudenhaluisia ja kyllähän kerma, voi ja sokeri nyt vaan on ihan sairaan hyvää :) Eikä siinä ole mitään pahaa, joten lopetetaan itsemme ruoskiminen asiasta, jolle emme voi mitään. Vaikutetaan sitten asioihin, joihin voimme vaikuttaa.

Kun minulta kysytään vinkkejä painonpudotukseen, aloitan kaikki yleensä keskustelemalla hieman tavoitteista ja asenteesta. Vaikka tavoitteena olisikin puhtaasti painonpudotus, on yleensä aika raakaa peliä lähteä laittamaan koko pakka kerralla uusiksi. Kuten sanottu, uuden opettelu on helppoa, vanhasta poisopettelu vaikeaa. Mieti, millaista olisi sinun unelma-arkesi? Kuinka liikkuisit ja söisit? Millainen olisi tavoitevartalosi, vai haluaisitko jaksaa urheilla kolmesti viikossa? Millainen olisi vointisi, kun olet päässyt tavoitteeseesi? Ei vatsavaivoja, turvotusta, tai jatkuvaa väsymystä? Näistä kysymyksistä on hyvä lähteä liikkelle. Toivon, että kaikki, jotka tekevät päätöksen painonpudotuksesta opettelisivat samalla sallivaa asennetta kehoaan kohtaan. Vaikka rasvanpoltto ja painonpudotus onkin välillä haastavaa ja vanhojen tapojen jättämistä taakse, ei projektin tarvitse, eikä se saa olla pelkkää kärsimystä ja kaikesta kivasta luopumista! Nyt, kun fitness on niin vahvasti pinnalla, olen törmännyt myös ajatuksiin, joissa kuvitellaa, että ainoa oikea elämäntapa on kana ja riisi yhdistettynä päivittäiseen kovatehoiseen liikuntaan. Monenkaan tavoitteet eivät ole fitnesslavoilla, joten ajatukset tästä olisi hyvä heittää heti romukoppaan. Aamulenkit on jees, mutta valitse juuri sinulle sopiva ajankohta. Elämäntaparemontti vaatii aina tervettä itsekkyyttä, joten keskity siihen, mitä SINÄ haluat!

Tää on MUN lemppari aamunaloitus.

Ei tarvi juosta verenmaku suussa, välillä ehtii kuvailemaankin :)

Okei, nyt kun on luotu paniikki siitä, että koskaan ei enää saa koskea viinilasiin, tai kermamunkkiin ja aamut alkaa aina juoksentelemassa kylmässä ja pimeässä, on aika palata siihen, kuinka painonpudotus voi olla myös ihan kivaa :) Puhuin siitä unelma-arjesta.. Otetaanpa uudelleen mielikuva siitä. Monella on mielikuvissa jaksaa liikkua ja syödä terveellisesti, mutta samalla takaraivossa edelleen kolkuttaa se viinilasi ja kermamunkki. Nyt kerron teille suuren salaisuuden.. Ihan tavalliseen arkeen mahtuu jokaiselle myös herkku sillointällöin. Riippuen herkusta, ei ehkä päivittäin, mutta ainakin viikoittain. Herkkujen ei aina tarvitse olla niitä perinteisiä karkkeja ja keksejä, kun maistelee ja suhtautuu ruokaa avoimin mielin, voi kaupan hedelmä, tai rahkahyllystäkin löytyä jotain ihan jokapäiväiseen herkutteluun ;) Kun hiljalleen opettelee tekemään valintoja, joita "unelmaminä" tekisi alkaa jo hahmottua itselle sopiva rytmi syömiseen ja liikkumiseen. En väitä, että tämäkään aina olisi helppoa, mutta jo huomattavasti helpompaa, kuin totaalinen muutos elämäntapoihin kertarysäyksellä (toki sekin toimii joillakin erinomaisesti). En myöskään väitä, että kaikki tapahtuu, kuin itsestään, vaan projekti vaatii suunnitelmallisuutta ja myös sitä itsekuria. En tosin pidä sanasta itsekuri, mielestäni motivaatio tai päättäväisyys ovat huomattavasti mielekkäämpiä. On hyvä valmistautua siihen, että kahvilassa ei voi joka kerta ottaa leivosta.  Jos on tottunut syömään kakkupalan päiväkahvilla, vaihda se alkuun vaikka sulkaapalaan (palaan, ei patukkaan, tai levyyn). Ja jälleen kysytään sitä asennetta! Ensin tuntuu siltä, että makeanhimo ei taitu millään, mutta lupaan ja vannon, että ajan kanssa siitä pienemmästä määrästä oppii nauttimaan jopa kakkupalaa enemmän! Oma asenne täytyy hiljalleen muuttaa avoimeksi uusille ruuille ja mauille. Ihan totta, hyvää ruokaa voi tehdä myös hieman kevyemmin, ei sen tarvitse olla kanaa parsaa ;) Kuitenkin fiksujen valintojen tekeminen on helpompaa, kun tietää, että lauantaina saa ottaa lasin punaviiniä, leivoksen tai tehdä ruokaa perheen kesken rakkaudella ja kermalla maustettuna :) Kun syö, kuten "unelmaminä" söisi, terveellisesti, säännöllisesti ja järkevästi, paino kyllä asettuu siihen omaan hyvän olon painoon. Tahti ei ole yhtä nopea, kuin pikadietillä, mutta tekeminen on varmasti mukavampaa ja sitä kautta lopputulos on helpompi ylläpitää, kun asiat on ehtinyt opettelemaan ajan kanssa itselle sopiviksi. Ja hei, painonpudotuksen ohellakin elämästä saa nauttia ja pinenevän vatsan lisäksi on energiaa ja mahdollisuuksia lähteä ulkoiluttamaan sitä viimein päällemahtuvaa mekkoa tai paitaa!

Ei mitään pakkopuuroa ;)

Eikä tää oo niin vakavaa hei! :D

Loppujen lopuksi suurin työ tehdään pään sisällä. Mielenhallinta on usein se suurin kompastuskivi elämäntaparemontissa, joten nyt kysymys.. Olisiko lukijoilla kiinnostusta postaussarjaan aiheena mielikoulu, jossa olisi vinkkejä mielenhallintaan ja motivaation ylläpitoon?

Tiedän, että en ole keksinyt pyörää uudelleen, vaan kaikki nämä seikat ovat vanhoja, tuttuja ja tylsiä. Halusin kuitenkin valottaa omaa ajatusmaailmaani terveellisistä elämäntavoista. Tässä myös oikeastaan vain pintaraapaisua asioista ja myös melko yleispäteviä ohjeita. Seuraavassa osassa luvassa ihan konkreettisempia neuvoja siitä, miten niitä omia valintoja voi muuttaa terveellisempään suuntaan. Ja kyllä, myös ilman maitorahkaa ja mäkijuoksua ;)


Rentoutttavaa viikonloppua jokaiselle unelmaminälle! :)