Usein kuulee ihmisten takertuvan ruokavaliossaan pieniin epäkohtiin, eikä osata oikein nähdä metsää puilta, sitä suurta kokonaisuutta, joka lopulta kuitenkin määrittää lopputuloksen. Terveellisistä elämäntavoista otetaan valtavat paineet, kun tietoa tulee joka suunnasta, eikä enää eroteta, mitkä ovat niitä järkeviä ohjeita. Jos samaan aikaan ruokavalion pitäisi olla paleo, vhh, maidoton, gluteeniton, sokeriton, lisäaineeton, hajuton ja mauton on todellakin vaikeaa alkaa kasaamaan järkevää runkoa omaan ruokavalioon ja väistämättäkin tulee olo, että ei viitsi edes yrittää, koska metsään menee joka tapauksessa. Helpointa on siis vain pitäytyä vanhassa ja turvallisessa nappaamalla kahvin kaveriksi pulla. Itsensä kuunteleminen on jäänyt taka-alalle ja sokeasti noudatetaan pilkuntarkkaa netistä napattua höpöhöpödiettiä. Ruokavalion raaka-aineet ovat mitä ihmeellisimpiä ja yksikin hairahdus ruisleipään ja juustoon vievät auttamatta turmelukseen (ne viljat!! ja se maito!!). Mitäs jos ruokavalio koostuisi ihan niistä samoista tutuista aineksista, joita on aina tottunut syömään? Voiko elää terveellisesti, vaikka syö viljoja ja maitotuotteita ja joskus jopa ihan rehellisiä sokeriherkkujakin?
Pelastus, kyllä nimittäin voi. Jos jollekin ei sovi viljat, maitotuotteet tai puhdistettu sokeri, kannattaa näitä tottakai välttää. Homman juju onkin siinä, että maltetaan kuunnella omaa kehoa ja sen lähettämiä viestejä. Jos vatsa heittää kärrynpyörää aina maitolasillisen jälkeen, tai peiton voi nostaa ilmaan ilman käsiä aina ruisleivän jälkeen, kokeile muuta. Jos ko. tuotteet eivät aiheuta ongelmia, anna palaa. Ruis -ja täysjyväleipä ovat erinomaisia hiilihydraatinlähteitä varsinkin urheilijalle ja toki myös ihan tavan kuntoilijallekin. Vinkkin 1: Ajoita päivän hiilihydraatit mieluiten aamuun ja mahdollisen treenin jälkeen, jolloin hiilihydraatit menevät suoraan hyötykäyttöön täyttämään kehon tyhjentyneet glykogeenivarastot, eivätkä jämähdä vyötärölle. Pääsääntöisesti kannattaa suosia mieluiten juuri ruista ja täysjyvää, sillä niistä hiilihydraatit imeytyvät valkoista viljaa hitaammin, eivätkä aiheuta samanlaista verensokeripiikkiä. Meistä varmasti jokainen tietää sen kierteen, kun verensokeri sen snickersin jälkeen nousee huippuunsa ja pamahtaa pian rytinällä alas. Olo on kurja ja taas on saatava sokeria...
Kyllästymiseen saakka jokainen on varmasti kuullut siitä säännöllisestä syömisestä. No, tässä se taas tulee. Itse pidän tätä yhtenä tärkeimmistä, ellen tärkeimpänä asiana kiinnittää ensimmäisenä huomiota. Kolmen tunnin välein.. tuttua. Jokaisella aterialla jokin proteiininlähde.. tuttua. Vanhan toistoa, mutta silti hankala monelle tuoda käytäntöön. Skipataan aamupala, kiire. Lounas kuitataan kahvilla ja pullalla ja illalla kotona on niin huutava nälkä, että syödään omat ja toistenkin ruuat. Päällimmäisimmät selitykset ovat yleensä kiire ja se, että aamulla on vaikea syödä. Moni myös kokee, että ei ole nälkä kolmen tunnin välein. Tähän pätee ihan sama ongelma, kuin aamiaisen kanssa. Aineenvaihdunta saattaa olla tukossa epäsäännöllisestä syömisestä ja äkkiseltään tiheämpi ateriarytmi saattaa aiheuttaa olon, että ruoka ei laske. Kuitenkin hyvin nopeasti keho tottuu siihen, että ravintoa tulee päivän mittaan ja alkaa viestittää nälällä vilkastuneesta aineenvaihdunnasta. Kun alkutahmeudesta pääsee yli, on vaikea ajatella, kuinka ennen pystyi venyttämään ateriavälejä niin pitkiksi. Vinkki 2: Opettele. Jos on aina tottunut aloittamaan aamun pelkän kahvin voimin, ei keho varmastikaan osaa viestittää nälästä. Toisekseenkin illalla mätetystä puolikkaasta naudasta on ainakin sorkat vielä sulamatta, joten ei ihme, jos aamulla ei ole nälkä. Aloita siis pienestä. Mieti mikä olisi helpoin vaihtoehto saada jotakin syötyä aamulla. Joilllekin se on puuro, johon on lisätty kananmunaa, raejuustoa tai muuta proteiininlähdettä tuomaan kylläisyydentunnetta. Toisen on helpompi syödä jotakin kylmää, kuten rahkasta ja kaurahiutaleista marjojen kanssa pyöräytetty smoothie, kolmannelle se voi olla jotakin muuta. Kokeile ja opettele, keho kyllä tottuu pian myös aamulla syömiseen, jonka jälkeen määrää on helpompi lisätä. Kun aamulla on saanut jo energiaa, jaksaa lounaaseenkiin panostaa, kun nälkä ei ole päässyt ihan kohtuuttomiin lukemiin. Kun ateriavälit ovat järkeviä ja annoskoot sen myötä pienempiä riittää energiaa pitkin päivää ja vireystasokin pysyy ylhäällä aamusta iltaan.
Usein varsinkin naisten ongelma on liian niukka energiansaanti ja osin siitä johtuva makeanhimo. Makenhimoon vaikuttavat monet asiat, mutta riittävään energiansaantiin huomion kiinnittäminen on ihan ensimmäisten korjattavien asioiden joukossa. Ensimmäisenä kuitenkin soimataan itseään heikosta itsekurista ja sännätään ostamaan kromia, sinkkiä ja muita rohdoksia, joiden uskotaan poistavan ongelman. Samaan aikaan keho ei edelleenkään saa riittävästi energiaa ja yrittää viestiä siitä erilaisilla mieliteoilla, jotka useimmiten kohdistuvat juuri sokerisiin herkkuihin, joista energiaa saa mahdollisimman nopeasti. Vinkki 3: Mikäli makeanhimo vaivaa, kannattaa ensimmäisenä kiinnittää huomiota riittävään ja tasaiseen enrgiansaantiin (katso vinkit 1&2) ja pikemminkin lisätä päiviin välipaloja ja syödä kaksi kunnollista ja täyttävää ateriaa, kuin aloittaa rankaisudietti ja pyrkiä elämään pelkällä salaatilla ja sitruunavedellä. Jälkimmäinen ajaa vain todennäköisesti pahempaan herkkuhimoon, josta taas rankaistaan itseä uudelle dietillä. Kuulostaako tutulta kierteeltä? Makeanhimon yllättäessä kiinnitä ensimmäisenä huomiota siihen, kuinka kauan edellisestä ateriasta on kulunut aikaa. Olisiko kuitenkin ihan vain nälkä? Mikäli aikaa on kulunut useampi tunti, syö jotakin kunnollista. Joko toinen päivän lämpimistä aterioista tai pienempi välipala. Hedelmä yhdistettynä vaikka maitorahkaan tai raejuustoon on täysipainoinen välipala, joka ei heiluttele verensokeria turhaan. Ruuan jälkeen mieliteko on ehkä kadonnut kokonaan, tai ainakin herkkua riittää huomattavasti pienempi määrä. Älä haukkaa liian isoa palaa kerralla, äläkä soimaa itseäsi satunnaisista herkuista. Aloittaminen vaatii kuitenkin myös sitä itsekuria, mutta pitää paikkansa, kun sanotaan, että itsekuri on kuin lihas. Mitä enemmän sitä treenaa, sen vahvemmaksi se tulee. Päätä ensin, että kahvitauolla saa ottaa yhden keksin, tai suklaan. Sitten joka toinen päivä ja lopulta vain keskiviikkoisin. Kieltäytymisestä tekee jälleen kerran helpompaa, kun muuten päivän aikana saa riittävästi energiaa.
Jokainen vinkeistä on aivan varmasti tuttuja kaikille, mutta niitä ei yleensä malteta noudattaa riittävän pitkään, jotta niistä saatava hyöty pääsisi esille. Vuosien mittaan muodostuneet tavat eivät keneltäkään karise muutamassa päivässä, tai edes viikossa, vaan uusien elämäntapojen opettelu vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Aloittaminen on tässäkin, kuten monessa muussakin asiassa, vaikein osuus. Ensimmäiset päivät tuntuvat tuskaisilta ja muutama seuraava viikkokin saattaa tuntua turhauttavalta ja tekisi mieli palata vanhoihin tottumuksiin. Lohdutuksen sanana voin luvata, että mitä vähemmän sokerisia herkkuja ruokavalioon kuuluu, sitä vähemmän niitä tekee mieli. Kun uusiin tapoihin sitoutuu ja niitä noudattaa joitakin viikkoja, tai muutaman kuukauden huomaa, että tavat alkavat tulla osaksi omaa arkea, eikä niiden noudattaminen enää vaadikaan jatkuvaa ponnistelua. Vinkki 4: Päätä. Kun päätät aloittaa uusien elämäntapojen opettelun, tiedosta että alku on hankalaa, mutta ajan kanssa helpottaa. Kevyempi olo ja tasainen vireystila on varmasti sen arvoista. Makuaisti tottuu uusiin makuihin ja vähentyneisiin lisäaineisiin, eikä makeanhimon taltuttamiseen tarvitakaan enää sitä kokonaista Sinistä, vaan muutama pala lempiruisleipää ja pieni herkku kahvin kanssa alkaakin kuulostaa houkuttelevammalta. Pitkässä juoksussa nämä ihan pienet arkiset valinnat vaikuttavat parantavasti aineenvaihduntaan ja energiansaantiin ja paino usein putoaa ilman sen suurempia diettejä. Samanalaista painonpudostusta on turha odottaa, kuin kaalikeittodietillä, mutta pudotetut kilot ja muuttunut kehonkoostumus ovat varmasti pysyvämpi muutos, kuin kolmessa päivässä pudotettu neljä kiloa, josta suurin osa on pelkkää vettä ja loput kuin hautajaismusiikkia arvokkaalle lihaskudokselle. Alun hankaluuksista huolimatta pitäydy päätöksessäsi ja anna muutokselle riittävästi aikaa. Aloita pienistä asioista ja siirry pikkuhiljaa suurempiin muutoksiin. Mieti, millä muulla voisit palkita itsesi työviikosta, kuin hautautumalla herkkuihin. Mikäli ruoka on juuri se sinun juttu, opettele tekemään erilaisia valintoja. Irtokarkkien sijaan joskus dippivihanneksia? Ruokaisa lohisalaatti? Ruuan voi valmistaa vaikka koko perheen voimin, jolloin siitä tulee eri tavalla palkitsevaa, kuin nopeasti sohvalle kannettu pitsa.
Enemmän tai vähemmän toimivaa aasinsiltaa pitkin päästään seuraavassa osassa vielä käsittelemään liikunnan merkitystä osana rasvanpolttoa ja terveellisiä elämäntapoja. Luvassa varmasti paljon muutakin, kuin salilla huhkimista :)
Mahtavaa viikonjatkoa, nauttikaa näistä upeista syyskeleistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti