Syötkö liian vähän?

Lupasin palata vielä syömisasioihin ja tällä kertaa nimenomaan siitä näkökulmasta, mitä liian vähäinen syöminen keholle ja kuupalle aiheuttaa. Ja kyllä, puhun myös ihan omasta kokemuksesta :DOlet ehkä miettinytkin jossakin vaiheessa, että tuleekohan sitä ruokaa nyt riittävästi, mutta lisätäkään ei oikein uskalla, kun kuitenkin kaikki läsähtää makkaroiksi vatsaan, tai rullalle pakaran alle.. Tässä listattuna viisi merkkiä, joista huomaat, että energiansaanti ei ehkä ole ihan kohdallaan:

1.  No ne mieliteot!

Kun aamulla lähdetään liikkeelle pelkän kahvin voimalla ja lounas kuitataan kevyellä salaatilla, iskee iltapäivällä mieliteot kovalla voimalla. Kahvilan pulla tuo kuolan suupieliin ja suklaapatukan kuvat silmissä haittaavat jo töissä keskittymistä. Joskus mielitekoja voi aiheuttaa myös huonosti nukuttu yö, liian vähäinen vedenjuonti, tai ihan vaan se, että onhan suklaa nyt ihan hemmetin hyvää, mutta aina samaan aikaan iskevä hillitön mieliteko usein kielii liian niukasta syömisestä. Jos aamusta asti tankkaa itseensä jo energiaa tasaisesti proteiinista, hiilihydraatista ja rasvasta, ei tuo kaihertava mieliteko ehkä tulekaan seuraksi koko loppupäiväksi, tai se on ainakin helppo joko sivuuttaa, tai tehdä vähän fiksumpi valinta, kuin nälän sumentamalla mielellä. Aamulla ja päivällä pantatut kalorit tulee hotkittua hetkessä tuplana takaisin ja mielen valtaa morkkis, jota lääkitään taas seuraavan päivän niukalla syömisellä, kierre on valmis. Tottumattomalle voi olla vaikea syödä aamusta ja päivällä enemmän, mutta on kokeilemisen arvoista ja aina voi etsiä itselleen sopia ruokia, joista tulee kylläiseksi, mutta ovat helppoja ja nopeita tehdä, pakata ja syödä kiireisenäkin päivänä. 

2. Treenimotivaatio laskee, eikä treenaaminen tunnu hyvältä

Kun päivän aikana tulee liian vähän energiaa ruuasta, ei iltapäivällä kerta kaikkiaan enää huvita lähteä sinne salille tai lenkkipolulle, vaan ensimmäisenä mielessä kolkuttelee kotisohva ja karkkipussi. Ehkä huomenna sitten.. Jonkin aikaa saattaa jaksaa vain painaa jäätävän itsekurin voimin, mutta keho on tässäkin asiassa aina meitä viisaampi ja lopulta vie pelin 6-0 joko syömällä treenimotivaation kokonaan, tai aiheuttamalla muita ongelmia, jotka vaativat treenaamisen keventämistä. Vaikka treenaamaan liian pienestä energiansaannista huolimatta päätyisikin, alkaa homma ajan myötä tuntumaan enemmän tai vähemmän puulta. Tulokset eivät nouse, keho ei toimi entiseen malliin, puhti on poissa, eikä palautuminenkaan oikein pääse käyntiin. Noidankehä on valmis, eikä tämä ainakaan positiivisesti vaikuta motivaatioonkaan.

3.  Kiukuttaa, itkettää, eikä mikään huvita

Tämä kombo näyttäytyy ainakin allekirjoittaneella jo ihan lyhyenkin energiavajeen aikana. Asiat, joihin ei tavallisesti edes kiinnitä huomiota, alkavat ärsyttää ja kiukutus senkun kertaantuu pikkuhiljaa, kulminoituen lopulta ärsytyksen purkamiseen yleensä juuri siihen täysin sivulliseen puolisoon, tai ystävään. Nälkäkiukun yleensä tunnistaa siitä, että ärsyttää, mutta sille ei ole mitään järkevää syytä. Myös itkuisuus ja muut yllättävät mielialan muutokset voivat kertoa nälästä. Kun energiaa ei ole riittävästi käytettävissä astuu kuvioihin myös yleinen kiinnostuksen puute asioita kohtaan, joista normaalisti nauttii ja monesti ajatellaan, että olen vain laiska, kun mikään ei huvita. Vaikkakaan kaikkea kiukkua, tai alakuloa ei kannatakaan suoralta kädeltä lähteä hoitamaan suklaapatukalla, voi olla viisasta pysähtyä miettimään, miten on tullut muutaman lähipäivän aikana syötyä.

4. Kilot eivät karise, eikä peilikuva muutu

Vaikka tavoitteena olisikin painonpudotus, tai rasvaprosentin pienentäminen ei kannata haksahtaa siihen ansaan, jossa mahdollisimman suuri energiavaje toisi nopeimmat tulokset. Kun energiansaantia lähdetään rajoittamaan rajusti, putoaa paino usein alussa reippaastikin, pysähtyen kuitenkin alkujärkytyksestä selvittyään paikalleen ja pysytellen jumissa, vaikka kuinka jättäisi kaalikeitosta kaalinkin pois. Kiinteytymistä tavoitteleva kuntoilija ei saa enää hyötyä irti kuntosalitreeneistään ja voidaankin todeta, että lähtenyt paino on pääosin lihasmassaa, läskin pysytellessä iloisena paikallaan. Vaarallisen tälläisestä todella niukkaenergiaisesta dietistä tekee sen usein aiheuttama jojoilmiö, jossa paino vuoroin putoaa ja nousee usein jopa lähtöpistettä korkeammalle. Jojoilun ikävin puoli onkin juuri sen aiheuttama kehonkoostumus ja aineenvaihdunnan häiriintyminen. Kun paino putoaa nopeasti, on se usein lihasmassaa. Kun dietti päättyy, on nälkä loputon ja tulee syötyä kaikki pudotetut kilot nopeasti takaisin. Se paino, mikä menetettiin lihasmassasta, tuleekin nyt rasvana takaisin. Kun tämä toistetaan muutaman kerran vuodessa, ollaan tilanteessa, jossa paino on lähtölukemissa, mutta arvokas lihasmassa on sulateltu pois ja kerrytetty tilalle rasvamassaa. Ollaan siis laihdutettu vartaloon kilotolkulla rasvaa. Lihasmassa on kuitenkin suuressa roolissa, kun mietitään aineenvaihduntaa ja energiankulutusta. Suurella lihasmassalla varustettu henkilö kuluttaa jo levossakin hintelää verrokkiaan enemmän, puhumattakaan kuinka paljon energiaa suuren lihasmassan liikuttaminen vaatii. Lihaksen kasvatus vaatii puolestaan riittävää syömistä, joten lopputulemana on siis järkevämpään tehdä ruokavalioon vain pieniä muutoksia, tai vähennyksiä, sillä rasvamassan pienentäminen vaatii kärsivällisyyttä. Jos paino lähtee putoamaan huimaa vauhtia, on syytä pysähtyä toteamaan, että nyt osa on lihasta ja hieman himmata pudotustahtia. Se kuuluisa puoli kiloa viikossa ei ole ihan hölynpölyä, vaan tuo pudotus on usein juuri rasvaa, lihasmassa säilyessä ja peilistäkin alkaa kurkistaa sporttisen kiinteä vartalo.

 5. Uni ja lepo

Lepäämisellä ja unenlaadulla on suuri merkitys jo yleisen jaksamisen kannalta, mutta se näyttelee myös suurta roolia sekä painonpudotuksessa, että kehonmuokkauksessa yleensäkin. Liian vähäisellä energiamäärällä keho on jatkuvassa stressitilassa ja rentoutuminen on vaikeaa. Stressihormonit ovat jatkuvasti kaakossa ja kohonnut kortisolitaso lyö todella tehokkaasti kapuloita rattaisiin, kun tavoitteena on kapeampi uuma ja timmimmät käsivarret. Myös unenlaatu kärsii jatkuvassa nälässä kärvisteltäessa. Joko illalla uni ei tule silmään, tai yöllä heräilee levottomasti ja aa mulla uni loppuu kesken. Luvassa on väsynyt ja kiukkuinen päivä, jota yritetään piristää sokerilla ja kofeiinilla, jolloin sanomattakin on selvää, kuinka käy myös seuraavan yön unille. Nälkää ei kannata siirtää kahvilla ja energiajuomilla ja herkkäunisen kannattaa harkita kofeiinipitoisten juomien jättäminen aamupäivälle. Vinkki vitosena, myös esim. kolajuomissa ja teessä saattaa olla suuria määriä kofeiinia. Oikein käytettynä kofeiinilla on oma oivallinen paikka arjessa, mutta omia tottumuksia kannattaa tarkastella realistisesti. Itselläni ainakin tuo nälkään kahvin kittaaminen on huono tapa, joka aiheuttaa lopulta vain huonon olon ja ruokahaluttomuutta. Jos siis edellisestä ateriasta alkaa olemaan jo useampi tunti, olisi ehkä viisasta napata jotain syötävää ja miettiä sen jälkeen uudelleen, vieläkö kahvihammasta kolottaa.

Alunperin piti tähän samaan postaukseen myös kirjoittaa, miten energiamäärään uskaltaa alkaa hilaamaan ylöspäin ilman pelkoa kylkimakkaroista, mutta jotta tästä ei tulisi ihan tuhottoman pitkä postaus, taidan pyhittää aiheelle ihan oman tekstinsä seuraavaksi. Pysy siis kuulolla :)

Näin joulun alla on varmasti asianmukaista muistuttaa siitä kuluneesta, mutta niin todenmukaisesta seikasta, että "ei se, mitä syöt joulun ja uudenvuoden välissä, vaan se, mitä syöt uudenvuoden ja joulun välissä" ;)

Nautinnollista joulun aikaa!