Aloittaminen on aina vaikeinta

Tiedättekö, kun on vakaasti päättänyt jotain ja on todella innoissaan asiasta, mutta ei millään tahdo päästä alkuun? No minulle kävi juuri niin tämän blogin kanssa.. Päässä vilisi ajatuksia toisensa jälkeen, mistä tahdon kirjoittaa, mutta sen ensimmäisen tekstin kirjoittaminen tuntui ylitsepääsemättömältä.. Mitäs tässä oikein sanoisi, kun sanottavaa olisi niin paljon? No, päätin kuitenkin vain aloittaa.

Varmaan olisi korrektia hieman kertoa jotain itsestäni, vaikka vakaasti päätin, että en ainakaan kirjoita mitään tylsää esittelypostausta... Never say never ja milloin itsestään puhumisesta on muutenkaan tullut tylsää? :D

Olen siis liikunnalle, liikuttamiselle ja hyvinvoinnille sydämensä menettänyt nuori, tai no ainakin nuorehko, nainen, joka ei oikein koskaan ole oppinut pysymään paikoillaan. Oikeastaan en taida enää haluta edes opetella. Rakastan haasteita, vaihtelevuutta, riskinottoa, eteenpäin menemistä, unelmien tavoittelua ja sitä kutkuttavaa ylpeyden tunnetta, kun ymmärrät uskaltaneesi, vaikka ensin pelotti! Oikeastaan tämä on se syy, miksi blogia halusin alunperin alkaa kirjoittamaan. Välillä mielessä kuhisee ajatuksia, jotka tekisi mieli saada johonkin kirjoitettua, mutta mikä on oikea paikka? Facebookiin ei viitsi jonninjoutavaa ajatuksenvirtaa suoltaa loputtomiin tukkimaan kavereiden feediä ja instagramissa ajatusten jakamiseen on vielä rajoitetummat mahdollisuudet. Oman blogin pitäminen on siis olut mielessä jo hyvän aikaa, mutta kun pelotti... Jos en osaakaan muotoilla ajatuksiani järkevästi tekstiksi, mitä ajattelee se ja se ja onko viisasta jakaa ajatuksia tuntemattomien kanssa. Tässä kuitenkin ollaan ja on tullut aika laittaa pelot roskakoriin :)

Oma lajini on siis body fitness ja tarkalleen ottaen vielä ihan uutukainen superkääpiöille suunnattu alle 158 cm sarja. Älkää käsittäkö väärin, olen ihan sinut fyysisen ulottuvuuteni kanssa ;) Tällä hetkellä arkeani rytmittää hyvin pitkälle treenit, lepo ja syöminen, tai sen odottaminen, sillä valmistaudun syyskuussa pidettäviin SM-karsintoihin, jotka ovat tuttuun tapaan Jyväskylän Paviljongissa 19.9. Blogi tulee siis keskittymään enemmän tai vähemmän urheiluun, mutta sekaan mahtuu varmasti myös monenmoista muuta ajatusta, joita välillä turhankin kovaa pyörivä iso rattaani tuottaa. Jatkossa pääsette lukemaan kyllä tarkemminkin omasta kisavalmistautumisestani.

Täsmällisen ja rutiininomaisen kisavalmistautumisen lisäksi elämässäni vallitsee muuten suloisen hallittu kaaos. Olen jättämässä vanhan kotikaupunkini Porin, johon en tosin koskaan kunnolla tuntenut kuuluvani ja suuntaan vehreämmille laitumille (ja huomattavasti vähätuulisempaan) Keski-Suomeen Jyväskylään. Vanha tuttu ja turvallinen jää siis taakse ja heittäydyn jahtaamaan unelmaani työskennellä liikunnan ja hyvinvoinnin parissa. Tieto syyskuussa alkavista opinnoista Santasportissa Rovaniemellä saa vatsassani edelleen aikaan pienimuotoisen pyörremyrskyn, vaikka opintopaikan varmistumisesta on jo kuukauden verran aikaa. Luvassa on puolitoista vuotta mielenkiintoisia opintoja sisältäen niin käytännön opiskelua, kuin istumalihasten treenausta teoriapuolen opintojen kanssa. Marraskuussa 2016 voin kuitenkin esitellä itseni valmiina fitness -ja ravintovalmentajana. Edessä on siis kaoottista työnmetsästystä ja uuteen kaupunkiin tutustumista sekä paljon muita pieniä ja isompia muutoksia, jotka lievästi ilmaistuna tuovat elämään pientä jännitysmomenttia.

Jos tuntuu, että tämä teksti oli vain päätöntä poukkoilua aiheesta toiseen, olet aivan oikeassa! Jatkossa lupaan edes yrittää saada tätä ajatuksenvirtaa kanavoitua hieman selkeämmäksi, kun postaukselle voi valita ihan oikean aiheen, eikä vain kirjoittaa pintaraapaisua hieman kaikesta. Pysyhän siis kuulolla!