Miksi juuri body fitness?

Nordic Fitness Expo 2014

" Body fitness on kauneuskilpailu, jossa haetaan lihaksikasta, urheilullisen esteettistä naisfysiikkaa. Kilpailijalla ei saa olla liian suuri lihasmassa. Kilpailijan pitää olla tasaisen kiinteä joka puolelta vartaloa, mutta mitään varsinaista kehonrakennusmaista lihaserottuvuutta ei saa olla."
Näin määritellään body fitness lajina ja lisätietoa lajista ja kilpailuista löytyy täältä.
 http://www.ifbb.fi/ifbb/body_fitness/




Lukijan toiveena oli, että kirjoittaisin, miksi itse olen valinnut juuri tämän lajin kaikista, kun urheilulajeja on niin lukematon määrä. Ensin ajattelin, että ihan selkeä homma, kunnes tajusin, ettei sittenkään ehkä niin selkeä :D Kokeillaan nyt kuitenkin purkaa tämä jonkinnäköisiin osiin...

Jos nyt mennään ihan alkuun, niin olennaisinta on kai valita yksilö -tai joukkueurheilun välillä. Olen pelannut nuore(mpa)na pitkään jalkapalloa, joten tiedän myös, mitä on urheilla joukkueessa. Olen myös pelannut ringetteä, kokeillut itsepuolustuslajeja, telinevoimistelua ja perus hyvinvointiliikuntaa. Ei, ei ja ei. Perusluonteeltaan yksilöurheilu sopii minulle monestakin syystä. En ole sidottu muiden määrittämiin harjoitteluaikatauluihin, vaan saan suunnitella ne itselleni parhaiten sopiviksi. Olen myös jollakin tavalla hieman erakkoluonne ja nautin asioiden tekemisestä yksin ja siitä, että olen itse vastuussa lopputuloksesta ja se riippuu lähes täysin omasta panoksestani. Urheilusta tulee siten minulle henkilökohtaisempaa. Voitto tai häviö, my business.. Tästä päästäänkin sujuvaa aasinsiltaa pitkin kakkoskohtaan.

Kehonmuokkaus, kehonrakennus, fitness..  Millä nimellä sitä halutaankin kutsua, perustuu siihen yksinkertaiseen seikkaan, että omasta kehosta pyritään muokkaamaan paitsi omaa ihannetta vastaava, myös lajin kriteerit täyttävä. Ihannetilanteessa nämä kaksi kulkevat käsikädessä. No miksi sitten pitää urheilla näyttääkseen tietyltä, eikö voi vain urheilla? Tämä onkin paljon vaikeampi selittää, koska mukaa tulee hyvin vahvasti tunneaspekti, no kun minä vaan haluan... Ja myönnän olevani äärimmäisen kilpailuhenkinen, joten kilpaurheilu on minulle loistava väylä tyydyttää kilpailuviettiäni. Rakastan ja ihannoin lihaksikasta, treenattua, vahvaa ja hyvinvoivan näköistä naiskehoa. Siinä on oma viehätyksensä, kun ymmärtää, että omaa kehoa voi muokata, rakentaa, kasvattaa tai pienentää omilla teoilla ja valinnoilla. Mielestäni se on kiinnostavaa ja kiehtovaa ja minulle hyvin palkitsevaa. Kun katsoo peiliin ja näkee muutoksia kehossaan, oli se sitten kasvanut lihas, tai rasvan alta hiljalleen esiin tulevat yksityiskohdat, näkee samalla ne lukemattomat toistot salilla, hiestä kirvelevät silmät juoksumatolla ja ne päivät, kun on kiireestä tai väsymyksestä huolimatta saanut taas yhden treenin tehtyä. Se tunne on palkitseva.

Lajivalinnassa on otettava huomioon myös realiteetit. Meillä kaikilla on ominaisuuksia, jotka joko sopivat, tai ovat sopimatta tiettyihin lajeihin. Ominaisuudet voivat olla fyysisiä, tai psyykkisiä. En tietenkään väitä, että kannattaa jättää yrittämättä, vaikkei olisikaan luonnonlahjakkuus. Tästä ruhosta ei tekisi balettitanssijaa, tai koripalloilijaa parhaalla tahdollakaan. Tietenkin voisin harjoitella ja muokata ominaisuuksiani ja tullakin ihan keskinkertaiseksi molemmissä näissä, mutta huipulle pääseminen vaatisi jotain, mitä minulla ei ole. Minulta ei myöskään löytyisi intoa ja paloa harjoitella tarpeeksi, tullakseni oikeasti hyväksi. En sitäpaitsi tiedä vielä, onko minulla fitnekseenkään sopivia ominaisuuksia riittävästi, mutta kovalla työllä ja kärsivällisyydellä olen valmis ottamaan siitä selvää. Faktaa on kuitenkin se, että fitneksessä vaadittavia ominaisuuksia minulla on huomattavasti balettia, tai koripalloa enemmän. Vaikka lajissa kilpaillaankin ulkoisella olemuksella, on lajin vaatimukset ehdottomasti enemmän psyykkisellä puolella ja varsinkin dietin loppupuolella täytyy henkistä kanttia olla homman loppuunviemiseksi kunnialla.

Nyt ollaan jo päästy siis yksilöurheiluun ja fitnesslajeihin. Miksi ei bikini fitness, fitness tai women's physique? No, omaa silmää miellyttää eniten juuri body fitneksessä vaadittava fysiikka, joten valintaa eri fitnesslajien kesken ei edes tarvinnut miettiä, vaan se tuli hyvin luonnostaan. Jossakin määrin myös women's physique viehättää, mutta jälleen ne realiteetit. Lihasmassaa on auttamatta liian vähän. Pidän siitä, miten body fitneksessä yhdistyy bikiniä suurempi lihasmassa ja kireys kuitenkin naisellisuuteen. En muutenkaan koe missän vaiheessa "valinneeni" body fitnesstä lajikseni, yksi asia on johtanut toiseen ja olen tavallaan ajautunut lajin pariin ja rakastunut siihen. En silti voisi kuvitella elämääni ilman säännöllistä ja määrätietoista urheilua vaikka kilpaileminen jossakin vaiheessa loppuukin. En urheile lajin vuoksi, urheilen itseni vuoksi ja siihen yhtälöön body fitness sopii parhaiten.

Sitten on vielä se tärkein syy. Tunne. Se selittämätön palo tehdä jotakin, mikä tuntuu välillä ihan järjettömältä, kamalalta ja oudolta,  mutta silti niin kiehtovalta. Jännitys ennen treeniä, tunne treenin jälkeen, väsymys ja nälkä, itsensä vieminen äärirajoille ja itsensä voittaminen. Viimeiset sumuiset viikot ennen kisoja, protanin tuoksu, viimeistelyviikon vesien mittaaminen, tunnelma lavan takana ja lopulta nouseminen kirkkaisiin lavavaloihin, kun kaikki väsymys ja nälkä unohtuu. Näistä kaikista muodostuu sen tunne ja intohimo, miksi teen tätä ja miksi kilpailen juuri body fitneksessä.