Mitä kuuluu Tampereelle?

Muikeeta perjantaita itse kullekin ruudun toisella puolella! Jatketaan juttua vähän viime kertaa kevyemmissä merkeissä :) Olen elokuun alkupuoliskon ollut tiiviisti töissä ja vapaat ovat rajoittuneet oikeastaan vain muutamaan yksittäiseen päivään. Nyt päätinkin ottaa neljän päivän vapaistani kaiken irti ja lähteä vanhoihin kotimaisemiin Tampereelle lataamaan akkuja!

Tampereelle on aina kiva tulla. Olen asunut täällä suurimman osan elämästäni ja edelleen tunnen tulevani kotiin, kun hyppään keskustassa pois junasta. Kaikki se Hämeenkadun hulina ja ihmispaljous tuntuu niin tutulta ja turvalliselta. Ihmisiä on paljon, jokaisella kiire jonnekin ja itse pystyy vain hukuttautumaan ihmismassaan, eikä kukaan kiinnitä huomiota. Tällä kertaa ensimmäinen etappi oli valmentajan kuntotsekki. Tähän väliin mainittakoon, että en selvästikään ole vielä sisäistänyt tätä bloggaamisjuttua.. Olisi ollut kiva laittaa kuvia mukaan tekstiin, mutta arvatkaa montako kuvaa olen eilen ottanut? Nolla kappaletta :D Nojoo, lupaan parantaa tapani ja siihen asti voitte antaa mielikuvituksen laukata.

Kuntotsekki alkaa aina samalla tavalla. Kipuan portaat viidenteen kerrokseen Matin toimistolle, soitan ovikelloa ja koetan saada hengityksen tasaantumaan. Usein siinä onnistumatta ja läähätän edelleen, kuin snautseri, kun Matti avaa hymyillen oven ja kysyy mitä kuuluu. Luulen kyllä, että Matti tietää jo oven avatessaan tasan tarkkaan, mikä on fiilis, sillä on varmaan jotain meedion kykyjä :D Istutaan alas ja vaihdellaan kuulumiset. Sitten se kunto, vaatteet pois, korkkarit jalkaan ja tuttuun paikkaan seisomaan. Ensin etuasento. Matti kommentoi kunnon menneen suunnitellusti eteenpäin ja antaa positiivista palautetta parantuneesta etuasennosta. Sitten käännös oikeaan, alakerta on tiivistynyt ja saanut offin aikana hyvin lisää lihasta. Taka-asento. Selkä leviää ja yksityiskohdat ovat viime kerran jälkeen tulleen paremmin esille. Käännös oikeaan, muutama kommentti ja vielä etuasento uudelleen. Palaute oli hyvää ja aikataulussa ollaan. Tiedän, että Matti sanoisi, mikäli oltaisiin myöhässä, mutta haluan joka kerta varmistaa, että ollaanhan aikataulussa. Vaatteet päälle ja takaisin istumaan. Sitten tulee suurin yllätys.. Vielä yksi tankkauspäivä!! Olin ihan varma, että enää ei tankata. En ollut oikeastaan edes suonut ajatusta sille, joten kyllähän tämä oli iloinen uutinen nälkäiselle diettiläiselle! Höpistään vielä pitkät pätkät dietistä, sen psyykkisistä ja fyysisitä vaatimuksista, aika menee vauhdilla ja havahdun vasta, kun ovikello soi ja seuraava on tulossa tapaamaan valmentajaa. Kamat kasaan ja motivaatiota täynnä kohti Wolffia ja jalkatreeniä.

Ehdin käydä kahvilla ja juoda latarin rauhassa ennen treeniä. Treenivaatteet päälle, musat korville ja kyykkytangon alle. Tuntuu hyvältä treenata välillä jossakin muualla, kuin omalla salilla. Treenin jälkeen palkkari ja suunta kohti Laws Of  L1ghtia, jossa ihana Anni loihtii mulle uusia kisabikineitä. Yläosa alkaa olemaan jo viimeisiä koristeluita vaille valmis. Bikinit muistuttavat lähestyvistä kisoista ja saavat aina vatsanpohjaan kutkuttavan tunteen. Muistot viime syksyltä nousevat mieleen, takatilojen jännitys, kisaajat ympärillä valmistautumassa lavalle kukin omalla tavallaan, protanin ja bikiniliiman tuoksu, kisaajat seisomassa lavan takana valmiina nousemaan parrasvaloihin... Vaikka bikinit näyttävät aivan erilaisilta ilman kisaväriä, meikkiä ja laitettuja hiuksia, voin silti jo nähdä itseni seisomassa lavalla, vieressäni upeita naisia bikinien koristelut lavavaloissa välkkyen ja sen tunteen, kun valtava määrä työtä kulminoituu tuohon pieneen hetkeen, jonka ei toivoisi ihan vielä loppuvan. Tapaaminen on tällä kertaa nopea, Anni merkkaa hakaneuloilla kankaaseen tehtävät muutokset ja kirjoittaa ylös millaiset koristeluista tulevat. Minä palaan kisalavoilta maanpinnalle ja lähden kotiin valmistautumaan seuraavaan päivään.

Nukun kotona (tai siis vanhemmilla :D) oikeastaan aina hyvin. Niin nytkin, vetelen sikeät yhdeksän tunnin yöunet ja ajatus aamulenkistä tuntuu mieluisammalta, kuin aikoihin. Täällä on ehdoton lempparireitti lenkille, se kulkee kaunista luontopolkua Vihiojan vartta ja  vastaan tulee yleensä vain muutama koiranulkoiluttaja, jotka usein vielä hymyilevät tullessaan kohdalle. Eilisen jalkatreenin jälkeen puupökkelöiltä tuntuvat jalat kevenevät lenkin myötä ja aurinko paistaa melkein pilvettömältä taivaalta. Aamupala maistuu aina lenkkipäivinä taivaalliselta, enkä nyt sanoisi, että suoraan puskasta haetut marjat sitä ainakaan olisivat huonontaneet ;) Aamupalan jälkeen ehdin avata koneen ja kirjoitella teille kuulumisia todeten, että niitä kuvia ei tosiaankaan ole... Paitsi yksi tältä aamulta lenkin jälkeen. Tää on sitten ihan #nofilter ja osoitus siitä, kuinka Fitness on aina yhtä glamouria ja hanurin ihailua peilistä :D

Loppupäivän aion tehokkaasti tehdä en mitään, paitsi käydä makoilemassa hierojan pöydällä. Illalla piipahdan kyllä haistelemassa sali-ilmaa, mutta tällä kertaa piiskaamassa jonkun muun lihaksia :D

Ainiin, jos jollakin sattuis olemaan toiveita koskien postausaiheita,  niin mielelläni niitä täyttelen. Muussa tapauksessa pidätän oikeudet aiheisiin itselläni :D Mukavaa viikonloppua!